A Sound Of Thunder (2005)
(Peter Hyams)

Sattui toinen scifi-elokuva peräkkäin tuijotukseen, mutta tällä kertaa paskempi sellainen. Itseasiassa shittiest ever genressään, mitä on kirjoittaneelle eteen sattunut. Yleensäkin alemman luokan elokuvia väsäilleen Peter Hyamsin omaan näppäryyteensä hajoava sekamelskatörky A Sound Of Thunder oli sen luokan kanuunakakkaa, että nyt tekee mieli mennä lähikauppaan ostamaan keissi ölssiä ja vetää kunnon lärvit vitutukseen.
Jahans..mistähän tätä lähtis purkamaan, kun ärtymys puolentoista tunnin uhraamisesta moiseen scheisseen hipoo stratosfääriä. No ainakin tehosteet jäivät mieleen. Ai miksikö? Koska niitä oli ihan älyttömästi ja ne oli niin ala-arvoisen paskat, että yläasteen videopajaporukkakin perkele kutoo paremmat vaikka Commodore kuusnepalla kasaan. Ja vitutusta ei vähennä yhtään se seikka, että tämä ei todellakaan mitään parodiaa ollut, vaan selvästi tosissaan tehty. En voi ymmärtää, että tähänkin on joka tapauksessa haaskattu joku tukku riihikuivaa, ja tulos on silti parhaimmillaankin kuin 1980-luvun videopelistä (joissa ei itsessään todellakaan mitään vikaa ole), mutta vakavasti tehdyssä scifi-leffasta tällaista, ei perkele. Jollekin erilaisella (vinksahtaneella) ajatuksenjuoksulla varustetulle tämä voi tietty tipahtaakin, koska on tämä niin WTF-viemäriä.
Juonikuvio on sinänsä vähän sinne päin kuin kuuluukin, mutta kun jossain vaiheessa leffaa ryhdytään sekoittamaan aikajanoja ja madonreikiä evoluutioon, niin johan menee puurot ja vellit sekaisin. Ymmärrän kyllä, että ei scifissä kaiken tarvitsekaan olla selitettävissä, mutta jotain rotia silti. Tekele sortuukin näppäryyteensä täysin ja katsojapolon vitutuspuna nousee hilseeseen asti. Lisätään tähän valitusosastolle vielä näyttelijäpuoli: siis mitä helvettiä sellaisetkin ihan oikeat näyttelijät kuten Ben Kingsley, Edward Burns ja Catherine McCormack tekevät moisessa ripulissa. En nimittäin usko, että sitten joskus kiikkustuolissa keinuen tästä tekeleestä suvulleen viirit liehuen kertovat. Tokkopa ennakkoon tiesivät mihin päänsä pistivät ja sen kyllä huomaa innostakin vetää roolit.
Yhden pisteen elokuvaksi tämän nostaa se seikka, että suurin osa aikamatkoja järjestävän yhtiön tiimistä pistetään lihoiksi. Siinä ainoa valonpilkahdus. Ai niin, pistettiinköhän sittenkään, kun niillä aikajanoilla niin kovasti kikkailtiin. No vittu menköön se yksi piste, niin pääsee eroon tästä. Kertonee olennaisen tästä pätkästä. Minä en tätä ymmärtänyt ja onneksi olkoon, sekä osanottoni sille joka ymmärtää.

http://asoundofthunder.warnerbros.com/

1/5