Ganes (2007)
(JP Siili)

Nyt oli hyvää settiä. Suomi-rock legenda Hurriganesin enimmäkseen yhtyeen huippuvuosiin 1970-luvulle sijoittuva JP Siilin hyvin ohjailema leffa oli messevää ja ennenkaikkea sujuvaa kerrontaa tuon ajan rokkikukkojen elämästä. Aikakauden miljöö vaatetusta myöten on saatu lähes maagisesti vangittua kameraan, ja jo vain vajaa kaksituntinen vierähtää siivillä tämän parissa.
Näyttelijätyö on kautta linjan onnistunutta. Pääosassa Hurriganes-rumpali Remu Aaltosena Eero Milonoff on kertakaikkisen loistava. Remu-talk lähtee häneltä niin hyvin, että piti ihan dvd:n valikoista laittaa tekstitys päälle, jotta sai kaiken moottoriturpailun poimittua, ja muutenkin Milonoff on sisäistänyt Remun hahmon hienosti. Myös Olavi Uusivirta basisti Cisse Häkkisen saappaissa onnistuu mainiosti ja Kari Hietalahti Remua leffan alusta loppuun jahtaavana poliisina vetää roolinsa oivallisesti himaan. Kitaralegenda Albert Järvisen roolissa Jussi Nikkilä jää hieman etäiseksi, joskin hänen osanaan onkin enimmäkseen vain skulata stydisti skebaa ja roikuttaa lesona spaddua huulessa. Oho, tulipas lätkytettyä slangia.
Mitäs tässä enempiä jorisemaan, sillä Ganes-leffa on Hurriganesin ystäville ehdoton tsekkauksen paikka ja yhtyettä vähemmän tuntevillekin se toimii mainiona nostalgiatrippinä ollen muutenkin parempaa kotimaista laatua. Musiikki toimii upeasti ja kerronta pelittää, sekä kuten jo mainittua Eero Milonoff Remuna tekee varmasti parhaan roolinsa ever.
Jo vain kelpasi katsoa.

http://ganes.fi/

4+/5