Lieksa! (2007)
(Markku Pölönen)

Tulipa sitten tämäkin viimeinkin katsottua, kun kerran DVD:lle julkaistiin. Sen verran teilaavaa kritiikkiä tästä ensi-iltansa aikaan kuuli, että eipä viitsinyt mennä elokuviin asti. Kyseessä pohjoiskarjalaisen elämänmenon kuvaajana tunnetuksi tulleen Markku Pölösen leffauutuus Lieksa! Elokuvan nimi on sinänsä kyllä varsin harhaanjohtava, sillä vaikka siitä Lieksaan menosta koko ajan elokuvassa höyrytään, niin eihän sinne sitten ikinä edes mennä. Ai hitsi, spoilasin...noh, eiköhän tuon pointin jo kaikki asiasta kiinnostuneet tienneetkin. Parempi nimi elokuvalle olisi ollut vaikka "Männäänkö minnekkää?".
Jonkinlainen aikuisten satuhan tämä ihan selvästi on, ja taiteellista, sekä "over the hilse and far away"-materiaalia muutenkin. Koppeloiden räätälisuvun matkalle kaukaiseen ja unelmien Lieksaan on ympätty kehystarinaksi ennakkoon paljon hypetetty rakkaustarina, joka kuitenkin vesitetään kaiken muun torspoilun ja kekkuloinnin alle. Torspoilulla ja kekkuloinnilla tarkoitan, että osin elokuvaa Pölönen heittää lähes myötähäpeää aiheuttavaa "pelleilyvaihdetta" päälle ja se laskee tarinan arvoa, kun kerran ilmiselvästi siinä on vakavamielinen sävy. Tai sitten allekirjoittanut ei vain tajunnut jujua, koska en mikään taide-elokuvan asiantuntija ole. Eipä silti on tuo Lieksan "Eldorado"-maine tarinassa sinänsä aika naseva pointti ;-)
On leffassa onneksi pienet hetkensäkin. Kauniisti kuvattuja komeita maisemia, laadukasta lavastusta ja hienoa musiikkia. Varsinkin Tuomas Holopaisen säveltämä ja Marco Hietalan komeasti tulkitsema tunnussävel While Your Lips Are Still Red on koskettavan kaunis. Harmi vaan, että sekin tulee vasta aivan lopussa.
Näyttelijäosasto on suomalaisittain eturivin porukkaa, mutta rooleista vain Sanna-Kaisa Palo Koppeloiden matriarkka Marttana ja Peter Franzén kusipäisenä Laszlona jäävät paremmin mieleen. Franzén oikeastaan varastaa koko shown perin pohjin röyhkeänä Koppeloiden suvun mustana lampaana. No joo, onhan se Jenni Banerjee Larana varsin kaunis ilmestys, mutta harmillisen ohueksi hänen roolinsa kuitenkin jää. Samuli Vauramolle hänen rakastettunaan jää oikeastaan vain rooli höpistä outoja kertojaäänenä, koska hänen varsinainen roolihahmonsa on mykkä. Jepjep.
Kokonaisuutena Pölösen Lieksa! tuntui kyllä pettymykseltä. Katsoo tämän kuitenkin yhden kerran erilaisena "taidepläjäyksenä", josta ei ymmärrä höykäsen pöläystä.

http://www.lieksaelokuva.net/

2+/5