Teknisen ja progressiivisen metallin aatelia

Vittu, Michael Romeo on kone. Tälle tuntuu ensimmäisenä, kun kuuntelee amerikkalaisen Symphony X-yhtyeen uutukaista Paradise Lost. Kitaristi Romeon huikeat soolot ja "riffitsunamit" ovat jotain "out of control", vaikka ovathan ne jo ennenkin olleet messeviä ja uraauurtavia. Ja jotta lätty ei menisi vaan Romeon kehumiseksi, niin se on muutenkin parasta mitä Symphony X on koskaan tehnyt.
Levy alkaa Oculus Ex Inferni-introlla, jonka jälkeen bändi laskee teknisen osaamisensa valloilleen ja me ns. kuolevaiset heitämme ne omat ja lainatut soittimet ikkunasta pihalle (loppuu se vähäinenkin bassonsoiton opettelu, kirj. huom.) ;-) .
Noh, ei nyt ihan kuitenkaan, mutta ihan perkeleen vakuuttavaa progressiivista/sinfonista ja metallisen tiukan täyteläistä mättöä on edessä seuraavan tunnin verran. Vittu, että nimittäin jyrää ja potkii!
Helminä pomppaavat tästä muutenkin huikean teknisestä materiaalista kakkosbiisi Set The World On Fire (The Lie Of Lies), kolmosveisu Domination, neloskipale The Serpent's Kiss, seiskazipale The Walls Of Babylon ja lopetusvärssynä hieno reilu yhdeksänminuuttinen Revelation (Divus Pennae Ex Tragoedia).
Perkele. Ei kai tässä auta kun nöyrtyä ja antaa täydet pojot tälle alansa eliittiteokselle.
5/5 .