Kanadan progekolossi

Jo vuonna 1968 perustettu kanadalainen progressiivisen rokin jättiläinen Rush se vaan ei hyydy. Uutuusalbumi Snakes And Arrows esittelee edelleen reippaasti porskuttavan trion, jonka soittotaito ja biisimateriaali ovat totutun laadukasta. Laulajabasisti Geddy Lee kutoo meheviä ja kimuranttejakin bassokuvioita, kitaristi Alex Lifeson lurittelee timmejä sooloja sekä korviahiveleviä melodioita ja kaiken yllä jytisee rumpali Neil Peartin virtuoosimainen täsmäkannuttelu. Ja ettei totuus unohtuisi niin intoutuvatpa veteraanit väliin irrottelemaan sen verran erikoisissa tahtilajeissa, että heikompia hirvittää.
Rush-uutukainen on timakka osoitus, että vuodet eivät ole tylsyttäneet Rushin sällien menoa ja lätty onkin selvästi parhaimmistoa ns. uudemmasta Rush-materiaalista. Toki oman suosikkini hurjasti myyneen Moving Pictures-albumin tasolle vuodelta 1981 ei ylletä, mutta hyvää tasoa levy silti edustaa.
Tasaisen laadukkaasta biisimateriaalista erottuvat edukseen räväkkä avausraita Far Cry, mehevästi rypistelevä kolmosveisu Workin' Them Angels, 6. kipale instrumentaali The Main Monkey Business, joka esittelee trion virtuositeettia ja eksoottisia tahtilajeja, sekä viimeistä edellinen kappale toinen instrumentaali Malignant Narcissism, jossa bändi revittelee ja jamittelee oikein urakalla. Huisia menoa, etten sanoisi. Levyn viimeinen raita We Hold On päättää mehevän ja upeilla soundeilla varustetun albumin mallikkaasti ja saa haluamaan tätä herkkua lisää. Kuuntelua albumi vaatiikin täysin avautuakseen, mutta kaikille melodiatajuisen ja huikeasti soitetun progressiivisen rokin ystäville lätty on mannaa ja lähes pakkohankinta.
4+/5 .