maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Lyriikattaa..

Ikiaika

Pilvet nuo taivaan kauan vaeltaneet,
varjot pois kadonneet ja kauas lentäneet,
valo kirkas auringon kyyneleet patoaa,
iäisyys ajaton taivaan sinen syliin katoaa.
Lähettänyt klo

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis värssy. Tässä oma sovitukseni.

Nakkiaika

Kas illan tullen hieman huikoo,
ja Karpo töllössä asioi.
Kaapista kaivan rasvan ja nakin,
pannulla nauravaksi paistan sen.

tiistai 10. heinäkuuta 2007 klo 2.12.00 UTC+3

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)