Runollisen kaunista kuvaelmaa

Amerikkalainen ohjaaja Terrence Malick ei varmasti tee niitä maailman helpoimmin omaksuttavia elokuvia, mutta ei äijän lahjakkuutta kyllä käy kieltäminen. Edellinen hänen ohjaamansa leffa, minkä olen nähnyt oli 1998 valmistunut sotaelokuva The Thin Red Line (Veteen piirretty viiva), jossa hänen väkevän runollinen ja kuvallisesti vaikuttava kerrontatyyli tuli jo tutuksi. Nyt eteen sattui tiirailtavaksi 2005 valmistunut The New World, joka jatkaa melko samoilla linjoilla.
Tarina kertoo 1600-luvun alun Amerikan valloituksesta ja kohtaamisista englantilaisten uudisraivaajien ja paikallisten intiaanien välillä Virginian rannikolla. Kehystarinana on englantilaisen kapteenin John Smithin (Colin Farrell) ja paikallisen intiaaniprinsessan Pocahontaksen (Q'Orianka Kilcher) rakkaustarina, jota runollisesti kuvaten ja kertojaäänin höystetään. Välillä tapellaankin intiaanien ja engelsmannien välillä vallan perkeleesti, mutta aika sivuseikaksi taisteluosiot loppupelissä sittenkin jäävät. Leffan loppupuolella sivuosassa vetää totutun vakuuttavasti Christian Bale.
Jos pidät elokuvan valtavirrasta poikkeavasta historiankuvauksesta höystettynä viattomuutta ylistävällä rakkausteemalla ja vallan komeasti kuvatuista maisemista, etkä säikähdä osin raskassoutuistakin kerrontaa, niin tämä eepos todennäköisesti kolahtaa kympillä. Hollywood-mäiskeeseen ja siirappiin tottuneille voikin sitten luvata huikaisevaa haukotusta ja hammastenkiristystä reilun kahden tunnin ajaksi. Itse aloin olla jo kahden vaiheilla elokuvan loppupuolella, mutta kyllä nuo jo mainitut komeat maisemat ja hienot kuvalliset leikkaukset pelastivat elokuvan plussan puolelle.
Reipasta vaihtelua tavanomaisen totuttuun.
3+/5 .