Vaikeasti tapettava osa 4
"Yippee Ki Yay Motherfucker!", mylväisee taas kerran pitkästä aikaa kaljupää Bruce Willis kovanaamakyttä John McClanena megalomaanisessa toimintatykityksessä Die Hard 4.0 (Live Free or Die Hard). Ohjaajan pallilla vaikuttaa timakan vampyyri/ihmissusi-leffan Underworld kipparoinut Len Wiseman. Tällä kertaa cyberterroristit uhkaavat massiivisilla tietomurroillaan koko USA:n turvallisuutta ja jälleen kerran on New Yorkin rikoskomisario John McClanen lähdettävä mättämään mulkvisteja muussiksi.
Pääpahiksena krakkeriguruna mesoo upean lännensarjan Deadwoodin sheriffinä tuttu Timothy Olyphant ja perkeleen vakuuttavasti hän yrmyileekin pahiksen roolissaan. Hänen lakoninen puhetyylinsä ja tuimat ilmeensä käyvät kuin ukki mummoon tähän vittumaisen äijän rooliin. McClanen apupoikana nuorena hakkerina viuhtoo menemään Justin Long ja vetää roolinsa Willisin komppaajana hyvin. McClanen tyttärenä Lucynä äkäilee lähes Willisin veroisesti Mary Elisabeth Winstead ja erikoismaininta on annettava myös Olyphantin roolihahmon rakastettua Mai Lihniä esittävälle ja Willisille mojovia kungfu-taitojaan tarjoilevalle timmitypy Maggie Q:lle.
Die Hard 4.0 tarjoaa todella viihdyttävän kaksituntisen ja megaryskettä on taatusti koko rahan edestä; mainittakoon nyt vaikka moottoritiesillan, ison rekan ja hävittäjälentokoneen yhtäaikainen tuhoaminen. Siinä vain yksi esimerkki tästä tehostekarkkirepertuaarista. Toki leffassa on ihan uskottava juonikuviokin tietoyhteiskunnan haavoittuvuudesta ja vitunko väliä muutenkaan, kun filkka on helkkarin viihdyttävä ja kuivaa huumoriakin löytyy. Tämän leffan aikana ei tarvitse haukotella, siitä pitävät hillitön action ja McClanen laukomat tutun kornit one-linerit tyyliin "You're gonna tell what I wanna know or I'm gonna beat you to death in your own house" tai "Pack up your little circus or I' m gonna come and I'm gonna kick your ass" huolen. Jepjep :-D
Ehdottomasti vuoden actionpläjäys tähän saakka ja Die Hard-saagan eliittiä.
4.5/5 .
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
tiistaina, heinäkuuta 24, 2007
Painostavaa piinaa pommisuojassa
Opiskelijatyttö, joka raahautuu karmeassa kunnossa suureen koulurakennukseen. Metsässä sijaitseva hylätty pommisuoja ja neljä englantilaisen rikkaiden yksityiskoulun opiskelijaa juhlimassa siellä viikonloppua. Noh, yllättäen kaikki meneekin sitten päin helvettiä ja ulos ei päästäkään, kun olisi tarkoitus. Edellä lyhykäisyydessään juonikuvio tapahtumien käänteitä rutkasti sisältävään irlantilaissyntyisen Nick Hammin ohjaamaan piinaavan tehokkaaseen thrilleriin The Hole aka After The Hole vuodelta 2001.
Pääosassa hehkuu ja osin kylmäävästikin virnistelee American Beautysta tuttu typy Thora Birch. Häntä komppaa nappisilmä Keira Knightley, sekä muissa keskeisissä osissa vetävät napakasti Desmond Harrington, Daniel Brockleband ja Laurence Fox. Birchin suoritus erottuu joukosta selkeimmin ja hän nappaakin muutamalla hyytävällä katseella katsojan tiukasti pihteihinsä ja onhan tämä Knightley aina näpsäkkä ilmestys vaikka nyt tällaisessa hieman erilaisessa roolissa.
Kaikenkaikkiaan toimiva pienimuotoinen thrilleri ja painostavaa tunnelmaa on riittävästi lukitun pommisuojan uumenissa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos pikku klaustrofobia vaivaa ja piinaava tunnelma antaa kicksit.
4/5 .
Opiskelijatyttö, joka raahautuu karmeassa kunnossa suureen koulurakennukseen. Metsässä sijaitseva hylätty pommisuoja ja neljä englantilaisen rikkaiden yksityiskoulun opiskelijaa juhlimassa siellä viikonloppua. Noh, yllättäen kaikki meneekin sitten päin helvettiä ja ulos ei päästäkään, kun olisi tarkoitus. Edellä lyhykäisyydessään juonikuvio tapahtumien käänteitä rutkasti sisältävään irlantilaissyntyisen Nick Hammin ohjaamaan piinaavan tehokkaaseen thrilleriin The Hole aka After The Hole vuodelta 2001.
Pääosassa hehkuu ja osin kylmäävästikin virnistelee American Beautysta tuttu typy Thora Birch. Häntä komppaa nappisilmä Keira Knightley, sekä muissa keskeisissä osissa vetävät napakasti Desmond Harrington, Daniel Brockleband ja Laurence Fox. Birchin suoritus erottuu joukosta selkeimmin ja hän nappaakin muutamalla hyytävällä katseella katsojan tiukasti pihteihinsä ja onhan tämä Knightley aina näpsäkkä ilmestys vaikka nyt tällaisessa hieman erilaisessa roolissa.
Kaikenkaikkiaan toimiva pienimuotoinen thrilleri ja painostavaa tunnelmaa on riittävästi lukitun pommisuojan uumenissa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos pikku klaustrofobia vaivaa ja piinaava tunnelma antaa kicksit.
4/5 .
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
Vigilantet
Pätkitäänpäs perkele paskasakkia pataan. Siinäpä teema Nick Loven ohjaamaan omankädenoikeudesta kertovaan brittiläiseen toimintadraamaan Outlaw. Pääosissa kriminaaleja vastaan mesovat brittiläisittäin jykevän sarjan näyttelijät Sean Bean, Danny Dyer ja Lennie James, sekä sivuosassa murahtelee aina luotettava veteraani Bob Hoskins.
Juonikuvion perustana on rikollisjärjestön nokkamiehen vapautuminen syytteistä ja hänen harjoittama uhkailu tuomioistuimen edustajan (Lennie James) perhettä vastaan. Kun Jamesin esittämän asianajajan vaimo tapetaan syntymättömän lapsen kanssa rikollisjärjestön toimesta ja kun muutenkin kaikenlainen paskasakki terrorisoi katuja, niin johan perskeles alkaa vigilanteilla näpit syyhyämään.
Leffa sisältää todella reipasta väkivaltaa ja kriminaalien pieksämiset/listimiset on kuvattu yksityiskohtaisesti, joten herkimmille voi tulla happovaivoja. Väkevän turpaanmätön ja omakädenoikeuden suosijoille filkka antaneekin sitten kunnon kicksit.
Teemana omankädenoikeus on varmasti puhutteleva ja yhteiskunnan harjoittamaan rikollisten hyysäämiseen, sekä mätien virkavallan edustajien toimiin leffa ottaa selkeästi kantaa.
Mainittakoon vielä, että siinä elokuvan vihoviimeisessä kohtauksessa on vain jotain helvetin runollista.
4-/5 .
Pätkitäänpäs perkele paskasakkia pataan. Siinäpä teema Nick Loven ohjaamaan omankädenoikeudesta kertovaan brittiläiseen toimintadraamaan Outlaw. Pääosissa kriminaaleja vastaan mesovat brittiläisittäin jykevän sarjan näyttelijät Sean Bean, Danny Dyer ja Lennie James, sekä sivuosassa murahtelee aina luotettava veteraani Bob Hoskins.
Juonikuvion perustana on rikollisjärjestön nokkamiehen vapautuminen syytteistä ja hänen harjoittama uhkailu tuomioistuimen edustajan (Lennie James) perhettä vastaan. Kun Jamesin esittämän asianajajan vaimo tapetaan syntymättömän lapsen kanssa rikollisjärjestön toimesta ja kun muutenkin kaikenlainen paskasakki terrorisoi katuja, niin johan perskeles alkaa vigilanteilla näpit syyhyämään.
Leffa sisältää todella reipasta väkivaltaa ja kriminaalien pieksämiset/listimiset on kuvattu yksityiskohtaisesti, joten herkimmille voi tulla happovaivoja. Väkevän turpaanmätön ja omakädenoikeuden suosijoille filkka antaneekin sitten kunnon kicksit.
Teemana omankädenoikeus on varmasti puhutteleva ja yhteiskunnan harjoittamaan rikollisten hyysäämiseen, sekä mätien virkavallan edustajien toimiin leffa ottaa selkeästi kantaa.
Mainittakoon vielä, että siinä elokuvan vihoviimeisessä kohtauksessa on vain jotain helvetin runollista.
4-/5 .
Runollisen kaunista kuvaelmaa
Amerikkalainen ohjaaja Terrence Malick ei varmasti tee niitä maailman helpoimmin omaksuttavia elokuvia, mutta ei äijän lahjakkuutta kyllä käy kieltäminen. Edellinen hänen ohjaamansa leffa, minkä olen nähnyt oli 1998 valmistunut sotaelokuva The Thin Red Line (Veteen piirretty viiva), jossa hänen väkevän runollinen ja kuvallisesti vaikuttava kerrontatyyli tuli jo tutuksi. Nyt eteen sattui tiirailtavaksi 2005 valmistunut The New World, joka jatkaa melko samoilla linjoilla.
Tarina kertoo 1600-luvun alun Amerikan valloituksesta ja kohtaamisista englantilaisten uudisraivaajien ja paikallisten intiaanien välillä Virginian rannikolla. Kehystarinana on englantilaisen kapteenin John Smithin (Colin Farrell) ja paikallisen intiaaniprinsessan Pocahontaksen (Q'Orianka Kilcher) rakkaustarina, jota runollisesti kuvaten ja kertojaäänin höystetään. Välillä tapellaankin intiaanien ja engelsmannien välillä vallan perkeleesti, mutta aika sivuseikaksi taisteluosiot loppupelissä sittenkin jäävät. Leffan loppupuolella sivuosassa vetää totutun vakuuttavasti Christian Bale.
Jos pidät elokuvan valtavirrasta poikkeavasta historiankuvauksesta höystettynä viattomuutta ylistävällä rakkausteemalla ja vallan komeasti kuvatuista maisemista, etkä säikähdä osin raskassoutuistakin kerrontaa, niin tämä eepos todennäköisesti kolahtaa kympillä. Hollywood-mäiskeeseen ja siirappiin tottuneille voikin sitten luvata huikaisevaa haukotusta ja hammastenkiristystä reilun kahden tunnin ajaksi. Itse aloin olla jo kahden vaiheilla elokuvan loppupuolella, mutta kyllä nuo jo mainitut komeat maisemat ja hienot kuvalliset leikkaukset pelastivat elokuvan plussan puolelle.
Reipasta vaihtelua tavanomaisen totuttuun.
3+/5 .
Amerikkalainen ohjaaja Terrence Malick ei varmasti tee niitä maailman helpoimmin omaksuttavia elokuvia, mutta ei äijän lahjakkuutta kyllä käy kieltäminen. Edellinen hänen ohjaamansa leffa, minkä olen nähnyt oli 1998 valmistunut sotaelokuva The Thin Red Line (Veteen piirretty viiva), jossa hänen väkevän runollinen ja kuvallisesti vaikuttava kerrontatyyli tuli jo tutuksi. Nyt eteen sattui tiirailtavaksi 2005 valmistunut The New World, joka jatkaa melko samoilla linjoilla.
Tarina kertoo 1600-luvun alun Amerikan valloituksesta ja kohtaamisista englantilaisten uudisraivaajien ja paikallisten intiaanien välillä Virginian rannikolla. Kehystarinana on englantilaisen kapteenin John Smithin (Colin Farrell) ja paikallisen intiaaniprinsessan Pocahontaksen (Q'Orianka Kilcher) rakkaustarina, jota runollisesti kuvaten ja kertojaäänin höystetään. Välillä tapellaankin intiaanien ja engelsmannien välillä vallan perkeleesti, mutta aika sivuseikaksi taisteluosiot loppupelissä sittenkin jäävät. Leffan loppupuolella sivuosassa vetää totutun vakuuttavasti Christian Bale.
Jos pidät elokuvan valtavirrasta poikkeavasta historiankuvauksesta höystettynä viattomuutta ylistävällä rakkausteemalla ja vallan komeasti kuvatuista maisemista, etkä säikähdä osin raskassoutuistakin kerrontaa, niin tämä eepos todennäköisesti kolahtaa kympillä. Hollywood-mäiskeeseen ja siirappiin tottuneille voikin sitten luvata huikaisevaa haukotusta ja hammastenkiristystä reilun kahden tunnin ajaksi. Itse aloin olla jo kahden vaiheilla elokuvan loppupuolella, mutta kyllä nuo jo mainitut komeat maisemat ja hienot kuvalliset leikkaukset pelastivat elokuvan plussan puolelle.
Reipasta vaihtelua tavanomaisen totuttuun.
3+/5 .
sunnuntai, heinäkuuta 15, 2007
Meripelastushommia
Se on sitten meikäläisen 100. postaus blogille, että jipikaijjee tättärää! On sitä sitten jaksanu näemmä vääntää pötyä nettiin.
Jepjep, mutta elokuvanahan oli töllötettävänä tällä kertaa Andrew Davisin ohjaama ja Kevin Costnerin sekä Ashton Kutcherin tähdittämä The Guardian - meripelastaja. Raina kertoo meripelastustiiminsä onnettomuudessa menettävästä Yhdysvaltojen rannikkovartioston pintapelastajalegendasta (Costner), joka päätyy kouluttajahommiin meripelastajien kovaan opinahjoon. Siellä yksi hänen koulutettavistaan (Kutcher) ajautuu pätemisellään silmätikuksi ja kokelaasta paljaastukin koulutuksen edetessä yllättäviä piirteitä.
Leffa on toimintaosioiltaan ihan pätevää menoa ja koulutussessiot näyttävät varsin rankoilta. Meripelastuskohtauksissa on imua ja hyisen valtameren hyökyaallot saavat melkein oikeasti hytisemään. Alaskan maisemat ovat nekin aina hiton komeaa katsottavaa. Itse tarina on aika ohutta kamaa ja lisäksi elokuva on ihan liian pitkä melkein kahden ja puolen tunnin kestollaan. Costner pääosassa vetää varman ja symppisroolin ikääntyneenä pintapelastajalegendana, mutta Kutcher tuntuu olevan aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Ehkä mielleyhtymä hänen MTV:n räyhätyylisestä kusetusohjelmasta Punk'd aiheuttaa ristiriitaa tähän ns. vakavaan rooliin. Ja sanotaanko, että hän on liian siloposki tähän karujen äijien ammatin kuvaukseen.
Lyhyesti: toimintaosat ok tykitystä ja muuten tusinahuttua.
3-/5 .
Se on sitten meikäläisen 100. postaus blogille, että jipikaijjee tättärää! On sitä sitten jaksanu näemmä vääntää pötyä nettiin.
Jepjep, mutta elokuvanahan oli töllötettävänä tällä kertaa Andrew Davisin ohjaama ja Kevin Costnerin sekä Ashton Kutcherin tähdittämä The Guardian - meripelastaja. Raina kertoo meripelastustiiminsä onnettomuudessa menettävästä Yhdysvaltojen rannikkovartioston pintapelastajalegendasta (Costner), joka päätyy kouluttajahommiin meripelastajien kovaan opinahjoon. Siellä yksi hänen koulutettavistaan (Kutcher) ajautuu pätemisellään silmätikuksi ja kokelaasta paljaastukin koulutuksen edetessä yllättäviä piirteitä.
Leffa on toimintaosioiltaan ihan pätevää menoa ja koulutussessiot näyttävät varsin rankoilta. Meripelastuskohtauksissa on imua ja hyisen valtameren hyökyaallot saavat melkein oikeasti hytisemään. Alaskan maisemat ovat nekin aina hiton komeaa katsottavaa. Itse tarina on aika ohutta kamaa ja lisäksi elokuva on ihan liian pitkä melkein kahden ja puolen tunnin kestollaan. Costner pääosassa vetää varman ja symppisroolin ikääntyneenä pintapelastajalegendana, mutta Kutcher tuntuu olevan aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Ehkä mielleyhtymä hänen MTV:n räyhätyylisestä kusetusohjelmasta Punk'd aiheuttaa ristiriitaa tähän ns. vakavaan rooliin. Ja sanotaanko, että hän on liian siloposki tähän karujen äijien ammatin kuvaukseen.
Lyhyesti: toimintaosat ok tykitystä ja muuten tusinahuttua.
3-/5 .
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Viikinkimättöä
Vaihteeksi väkevää silpomista ja hurmeen juhlaa, kun katsottavaksi napsahti saksalaisen Marcus Nispelin kipparoima viikinki/intiaaniseikkailu Pathfinder - Legenda aavesoturista. Pääosissa aavesoturina Taru sormusten herrasta Eomerina loistanut Karl Urban ja julmana viikinkipäällikkönä tutun jykevästi muriseva ikipahis Clancy Brown. Naissoturikauneutta esittelee intiaanipäällikön tyttärenä Moon Bloodgood ja ihan näpsäkkä ilmestys onkin.
Elokuvan juonikuvion perustana on viikinkijoukon tuhosta henkiinjäänyt viikinkipoika, jonka paikalliset intiaanit ottavat hoiviinsa. Pojalla onkin vartuttuaan varattuna tehtävä kahden eri kansan välillä, kun uusi julma viikinkisoturien joukko kylvää tuhoa intiaanikylissä.
Leffa saa aikaan jonkinlaisia LOTR-tuntemuksia johtuen pääosassa olevan Urbanin mesomisesta miekka kourassa ja viikinkien maskeerauksesta, joka muistuttaa melkoisesti Sormusten herran örkkejä. Lisäksi tummasävyisissä taistelukohtauksissa on samaa synkkää jykevyyttä, joten näistä varmaankin vibat. Toki tämän elokuvan taistelut ovat paljon verisempiä ja yksityiskohtaista graafista väkivaltaa on varmasti ihan riittävästi tämän tyylilajin ystäville.
Pathfinder on värimaailmaltaan helkkarin synkkä ja maalaa näin melkoista kontrastia tähän valoisan kesän keskelle. Pinnoja rapsahtaa siitäkin, että viikingit puhuivat omaa kieltään. Tosin intiaanit puhuivatkin sitten englantia, mutta kaikkea ei voi vissiin samaan leffaan saada.
Elokuvan katsoo pahemmin huokailematta ja goremätön ystävät nakkelevat suurella todennäköisyydellä kärrynpyöriä rainan nähtyään.
3+/5 .
Vaihteeksi väkevää silpomista ja hurmeen juhlaa, kun katsottavaksi napsahti saksalaisen Marcus Nispelin kipparoima viikinki/intiaaniseikkailu Pathfinder - Legenda aavesoturista. Pääosissa aavesoturina Taru sormusten herrasta Eomerina loistanut Karl Urban ja julmana viikinkipäällikkönä tutun jykevästi muriseva ikipahis Clancy Brown. Naissoturikauneutta esittelee intiaanipäällikön tyttärenä Moon Bloodgood ja ihan näpsäkkä ilmestys onkin.
Elokuvan juonikuvion perustana on viikinkijoukon tuhosta henkiinjäänyt viikinkipoika, jonka paikalliset intiaanit ottavat hoiviinsa. Pojalla onkin vartuttuaan varattuna tehtävä kahden eri kansan välillä, kun uusi julma viikinkisoturien joukko kylvää tuhoa intiaanikylissä.
Leffa saa aikaan jonkinlaisia LOTR-tuntemuksia johtuen pääosassa olevan Urbanin mesomisesta miekka kourassa ja viikinkien maskeerauksesta, joka muistuttaa melkoisesti Sormusten herran örkkejä. Lisäksi tummasävyisissä taistelukohtauksissa on samaa synkkää jykevyyttä, joten näistä varmaankin vibat. Toki tämän elokuvan taistelut ovat paljon verisempiä ja yksityiskohtaista graafista väkivaltaa on varmasti ihan riittävästi tämän tyylilajin ystäville.
Pathfinder on värimaailmaltaan helkkarin synkkä ja maalaa näin melkoista kontrastia tähän valoisan kesän keskelle. Pinnoja rapsahtaa siitäkin, että viikingit puhuivat omaa kieltään. Tosin intiaanit puhuivatkin sitten englantia, mutta kaikkea ei voi vissiin samaan leffaan saada.
Elokuvan katsoo pahemmin huokailematta ja goremätön ystävät nakkelevat suurella todennäköisyydellä kärrynpyöriä rainan nähtyään.
3+/5 .
lauantaina, heinäkuuta 07, 2007
Kesä se saa ajatukset liitoon..
My Last Haven
Hear my peaceful request
my little guardian angel on my shoulder
lead my way to those surging waters
where I can live without worries
and I could see the light in the black
before the nights of this world become colder
Share this moment with me
the chill of wind is shivering me you see
my loving angel please take my hand
and guide me into my paradise lost
to the place as beautiful as it could be
My Last Haven
Hear my peaceful request
my little guardian angel on my shoulder
lead my way to those surging waters
where I can live without worries
and I could see the light in the black
before the nights of this world become colder
Share this moment with me
the chill of wind is shivering me you see
my loving angel please take my hand
and guide me into my paradise lost
to the place as beautiful as it could be
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Dan Brownin esikoinen
-"Quis custodiet ipsos custodes?"-
Kuka vahtisi itse vahteja...siinä teema Dan Brownin esikoisteokseen Digital Fortress (Murtamaton linnake). Allekirjoittanut on sattumoisin lukenut kaikki Brownin suomeksi julkaistut teokset ja tämä romaani on selvästi hänen tuotantonsa parhaimmistoa ellei paras. Tässä teoksessa loistavat poissaolollaan Da Vinci koodin sekä Enkeleiden ja demonien välillä kummalliset henkimaailman ja faktojen seassa haahuilut, sillä nyt ladataan tiskiin kylmää tieto -ja salaustekniikkaa. Koska kirja on julkaistu alunperin jo vuonna 1998 on tietysti osa tietotekniikan jutuista jo vanhentunutta, mutta ei se itse tarinaa vesitä.
Kirjan juonena on Yhdysvaltojen NSA:n eli Kansallisen turvallisuuspalvelun koodinmurtokoneen TRANSLTR:n ympärillä pyörivä salaustekniikoiden kilpajuoksu. Brown tarjoilee lukijoille vauhdikkaan ja nopealukuisen thrillerin, joka näin kesäkuumilla on ihan mukava pala luettavaksi. Toki kirjassa on muutamia jo Brownin uudemmassakin tuotannossa esiintyviä hieman tökeröitä juonenkäänteitä, mutta eiväthän nämä hänen teoksensa miksikään graduiksi ole tarkoitettukaan.
Murtamaton linnake on Brownin kirjoista pitäville varma nakki ja hänen dissaajienkin kannattaa antaa sille mahdollisuus.
4/5 .
-"Quis custodiet ipsos custodes?"-
Kuka vahtisi itse vahteja...siinä teema Dan Brownin esikoisteokseen Digital Fortress (Murtamaton linnake). Allekirjoittanut on sattumoisin lukenut kaikki Brownin suomeksi julkaistut teokset ja tämä romaani on selvästi hänen tuotantonsa parhaimmistoa ellei paras. Tässä teoksessa loistavat poissaolollaan Da Vinci koodin sekä Enkeleiden ja demonien välillä kummalliset henkimaailman ja faktojen seassa haahuilut, sillä nyt ladataan tiskiin kylmää tieto -ja salaustekniikkaa. Koska kirja on julkaistu alunperin jo vuonna 1998 on tietysti osa tietotekniikan jutuista jo vanhentunutta, mutta ei se itse tarinaa vesitä.
Kirjan juonena on Yhdysvaltojen NSA:n eli Kansallisen turvallisuuspalvelun koodinmurtokoneen TRANSLTR:n ympärillä pyörivä salaustekniikoiden kilpajuoksu. Brown tarjoilee lukijoille vauhdikkaan ja nopealukuisen thrillerin, joka näin kesäkuumilla on ihan mukava pala luettavaksi. Toki kirjassa on muutamia jo Brownin uudemmassakin tuotannossa esiintyviä hieman tökeröitä juonenkäänteitä, mutta eiväthän nämä hänen teoksensa miksikään graduiksi ole tarkoitettukaan.
Murtamaton linnake on Brownin kirjoista pitäville varma nakki ja hänen dissaajienkin kannattaa antaa sille mahdollisuus.
4/5 .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
