Uudistunut Sonata Arctica

Tempoa tiputettu reippaasti ja biisit koukeroisempia kuin ennen. Siinä päällimmäiset vaikutelmat Suomen ja Kemin melometallistien Sonata Arctican uudesta ja veikkaanpa, että hartaastikin odotetusta Unia -albumista.
Mediassa kuhistiin jo keväällä ennakkoon, että SA:n uutuuslevy tulee sisältämään erilaista materiaalia mihin on totuttu ja kyllähän se asia pitkälti näin on. Ainoastaan levyn aloittavat kappaleet eli In Black And White ja sinkkuna jo julkaistu Paid In Full sekä slovarit Under Your Tree ja Good Enough Is Good Enough ovat sitä entistä ja tuttua Sonata -osastoa. Muu materiaali on paljon kimurantimpaa ja keskitempoista progressiivista metallia ja tämä tulee varmasti jakamaan mielipiteitä. Allekirjoittaneelle tämä tyylimuutos on tervetullut asia ja olen odottanutkin tätä tapahtuvaksi.
Uuden materiaalin helmiä kirjoittaneelle ovat eeppisimmät ja progemmat kappaleet kuten 6. biisi Caleb, 8. kappale My Dream's But A Drop Of Fuel For A Nightmare ja 11. zipale Fly With The Black Swan. Biiseissä on koukkuja pilvin pimein ja ne kestävät kuuntelua jo niidenkin takia. Caleb -kappaleessa ja seiskabiisissä The Vice olen aistivinani selkeitä legendaarisen Queen -yhtyeen vaikutteita kuoro-osuuksissa ja sehän on vaan plussaa. Neloskipale It Won't Fade on mukava risteymä vanhemmasta sekä tästä uudesta SA:n materiaalista ja varsinkin laulaja Tony Kakon tulkinta on kappaleessa väkevää. Tuntuu myös, että kosketinsoittaja Henrik Klingenberg on tällä uutuudella aikaisempaa enemmän esillä ja taitava näppäilijähän äijä on.
Ensikuunteluilla monelle varmasti ristiriitainen levy, joka kuitenkin selkeytyy useilla kuunteluilla ja tällä albumilla bändi saanee uusia faneja ja saattaa menettää entiseen tuplabassaritykytykseen tottuneita fanejaan. Kirjoittaneelle tämä uudistuminen toimii ja levy kiipeää korkealle paikalle Sonata Arctican julkaisuissa, ellei jopa sinne ihan ylimmälle paikalle.
Näin se homma etenee.
4.5/5 .