Iwo Jiman toinen puoli

Ohjaaja Clint Eastwoodin Toisen maailmansodan Iwo Jiman taistelusta kertova toinen osa Letters From Iwo Jima (Kirjeitä Iwo Jimalta) osui tällä kertaa katsottavaksi. Edellinen osa Flags Of Our Fathers (Isiemme liput) tuli tsekattua vuodenvaihteessa.
Näkemäni perusteella tämä japanilaisnäkökulmasta tehty ja autenttisesti japanin kielellä esitetty Letters From Iwo Jima oli yhtenäisempi kokonaisuus, eikä siinä ollut kuin nimeksi sitä ajassa pomppimista, mikä häiritsi Isiemme lipuissa. Sotakuvaus oli yhtä jämäkkää molemmissa, tosin tämä uudempi näytti ehkä vieläkin paremmin, että sota on oikeasti todella paska homma. Sodassa ei todellakaan ole sankareita, on vain helvetisti turhia kuolleita. Sen Eastwood osoittaa tässä uudemmassa osassa varsin selkeästi. Erityisesti japanilaisten yltiöpatrioottiset kamikaze -tyyliset kuolemat banzai -huutoineen ovat tylyä katsottavaa ja näissä kohtauksissa sodan mielettömyys kulminoituu selkeimmin. Leffan sodanvastaisuus on helposti havaittavissa ja inhimilliset kohtalot välittyvät vielä selkeämmin kuin Isiemme lipuissa.
Päärooleja esittävät Ken Watanabe kenraali Kuribayashina ja Kazunari Ninomiya rivisotilas Saigona tekevät hienot roolit inhimillisten ristiriitojen piinaamina japanilaissotilaina.
Kuvaus on tuttua harmaasävyistä sotakuvausta ja osin käsivaraista kameratyöskentelyä, joka toimii varsinkin luolakohtauksissa hyvin. Varsinaisissa taistelukohtauksissa on myös tehoa Flags Of Our Fathersin tyyliin. Käsikirjoitus on tässä japanilaiskuvauksessa kuitenkin kiinnostavampi ja se on kirjoittaneen mielestä kaksikosta selkeästi parempi elokuva. Clint Eastwoodille on myös annettava pisteet kahdesta vaikuttavimmasta sotaleffasta vuosiin.
Olin vuodenvaihteessa antanut Flags Of Our Fathersille pisteitä 3/5 . Letters From Iwo Jima saa 4+/5 .