Massiivista ja monipuolista musiikkia Alankomaista

Ylitsevuotavan vyöryvä ja massiivisen raskas...siinä kuvaukset, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen hollantilaisen After Forever -yhtyeen samannimisestä uutuusalbumista. Jymäkkää kitarointia, jykeviä sinfonisia elementtejä ja komeita kuoro-osuuksia sekä päällimmäisenä solisti Floor Jansenin monipuolinen ja voimakas ääni. Muista naislauletun sinfonisen metallin tulkitsijoista Jansen erottuu juuri monipuolisella äänialallaan. Hän voi vetää korkealta ja kovaa kuin sopraanot parhaimmillaan, mutta myös voimakasta rock-tulkintaa löytyy mehevästi. Muu bändi soittaa sekin ammattimaisen varmasti eli sieltäkään ei moitteen sijaa löydä.
Kappaleet ovat takuuvarmaa kauraa kaikille sinfonisen metallin ystäville ja väittäisinpä, että kotoisen ylpeytemme Nightwishin ystävät varsinkin pitävät tästä kiekosta. Yhtäläisyyksiä on pilvin pimein, mutta kopioinnista ei kuitenkaan ole missään nimessä kyse.
Poimitaanpas tasaisen laadukkaasta materiaalista muutamat veisut tarkemmin esittelyyn. Aloitusraita Discord alkaa valtavalla sinfonisella introlla ja antaakin lupauksen tulevasta vyörytyksestä. Kakkoskappale Evoke omaa vallan hirmuisen intensiteetin ja solisti Jansen suorastaan vetää mikin ns. ruvelle. Kolmosbiisi Transitory on kunnon mättöpala ja kuullaanpaan siinä ankaraa death -murinaa Jansenin vokaalien ohella. Biisi olisikin kotonaan melkein minkä tahansa ultraraskaan ja nopean metallin esittäjän levyillä. 6. biisi Withering Time sisältää kaikki After Forever -elementit eli massiivista sinfonisuutta, raskasta metallista mättöä ja hienoa tulkintaa löytyy yllin kyllin. Samanlaista materiaalia on seuraavassa De-Energized -vetäisyssä, joskin siinä on ns. viemärikorinaa enemmältikin. Cry With A Smile on mukava puoliballadi ja tasoittaa kivasti albumin intensiteettiä lätyn puolivälissä. Kymppibiisissä Who I Am on vierailijana kaikkien hevimimmien kuningatar Doro Pesch (nyt journalisti Ernesto herätys ;-o) ja jumalauta, että Doro -täti vetääkin yhtä messevästi kuin silloin ennen vanhaan. Vittu, on sillä vaan perkeleen komea laulusoundi. Jansen oikeastaan vaan komppaa Doroa ja se käy tähän kappaleeseen hyvin. Vetäisyssä on vielä läsnä voimakas itämainen tunnelma, mikä on mukava mauste biisiin. Toiseksi viimeisessä kappaleessa Dreamfight tiivistyy oikeastaan kaikki olennainen After Foreverin musiikista. Reilu 11 minuuttinen kappale on kuin koko AF:n tuotanto tiivistettynä. Komea veto, jossa monipuolisuus ja massiivisuus lyövät kättä jouhevasti.
Tuhti sinfonisen metallin paketti ja kestää kuuntelua pitkään. Joku kriitikko voisi jopa sanoa, että levy on linjaton monipuolisuutensa takia. Tämä arvostelija kokee monipuolisuuden musiikillisena rikkautena ja levyn ajoittain jopa elokuvallinen tunnelma on hienoa. Ainoa miinus tulee levyn hiukan liian pitkästä kestosta, mutta se on makuasia se.
5-/5 .