Fantasiaripulia esiteineille

Oh, spring of fucks and backwinter of pricks. Menin sitten katsomaan fantasiakuraa nimeltä Eragon, vaikka olin jo melkein luvannut itselleni sitä vittu soikoon olla katsomatta. Meni meinaan niin sanotusti reilu puolitoista tuntia sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Perkele, kaikkea sontaa sitä fantasian varjolla markkinoille päästetäänkin. Eikä siinä vielä kaikki; elokuva ryöstökalastaa trilogiaa Taru sormusten herrasta jopa maisemia myöten ja kyllä se Tähtien sotakin sieltä erottuu.
Itse juonesta en sano mitään, koska sekin on niin pahaa rippausta esikuviltaan, että oikein paskattaa. Lisäksi täytyy ihmetellä, miksi sellaiset isomman luokan näyttelijät kuin Jeremy Irons, Robert Carlyle, John Malkovich ja Djimon Hounsou ovat tälläiseen skeidaan päätyneet. Vissiin tyypeillä snagarirahat ollu loppu tai jotain. Päähenkilö Edward Speleers "sankari" Eragonina on yhtä uskottava kuin kädetön koripalloilija ja ohjaaja Stefen Fangmeier on kirjoittaneelle neverheard ja saa tämän scheissen perusteella sellaisena pysyäkin.
Leffan "parasta" antia oli lohikäärme Saphira, koska sen äänenä toimi ihq Rachel Weisz. Siitä yksi piste. Tämä kertoneekin kaiken olennaisen.
I'm too old for this shit.
1/5 .