Marillion - Misplaced Childhood [1985]
(Remastered-1998)

Disc 1

Pseudo Silk Kimono - (2:14)
Kayleigh - (4:03)
Lavender - (2:25)
Bitter Suite - (7:56)
Heart Of Lothian - (4:02)
Waterhole (Expresso Bongo) - (2:13)
Lords Of The Backstage - (1:52)
Blind Curve - (9:29)
Childhoods End? - (4:33)
White Feather - (2:25)

Disc 2

Lady Nina (Extended 12" Version) - (5:50)
Freaks (Single version) - (4:08)
Kayleigh (Alternative Mix) - (4:03)
Lavender Blue (Lavender Remix) - (4:22)
Heart of Lothian (Extended Mix) - (5:54)
Pseudo Silk Kimono (Demo) - (2:11)
Kayleigh (Demo) - (4:06)
Lavender (Demo) - (2:37)
Bitter Suite (Demo) - (2:54)
Lords of the Backstage (Demo) - (1:46)
Blue Angel (Demo) - (1:46)
Misplaced Randezvous (Demo) - (1:56)
Heart of Lothian (Demo) - (3:49)
Waterhole (Expresso Bongo) (Demo) - (2:00)
Passing Strangers (Demo) - (9:17)
Childhoods End? (Demo) - (2:23)
White Feather (Demo) - (2:18)


Nythän muuten napsahti. Sattui eteen jo parikymmentä vuotta sitten kuuntelemani progressiivisen rokin kulmakiven brittiläisen Marillionin tuotantoa remasteroidussa muodossa. Kyseessä huikeita progehelmiä sisältävä Misplaced Childhood lisättynä bonuslevyllä ja kylläpä muuten uudelleenmasteroitunakin pelittää messevästi. Kakkoslevyllä on tarjolla vaihtoehtoversioita, B-puolia ja demoja varsinaisesta albumista, joten niitä en ryhdy kommentoimaan, kuin mainiten, että komea lisähän ne ovat jo huikean levyn rinnalla.
Misplaced Childhood pyörähtää kosketinmelodian ja haikean kitaran sävyttämällä Pseudo Silk Kimonolla, josta siirrytään suoraan Marillionin suurimpaan hittiin Kayleigh. Tarttuvalla kertosäkeellä ja kirpakalla kitarasoololla varustettu kipale on popimpaa Marilionia ja en ihmettele yhtään sen suosiota. Kayleighiä seuraa putkeen lähes yhtä suuri hitti Lavender, jonka pianomelodia on korviahivelevän kaunista kuultavaa. Tuolloin laulajana vielä toimineen alkuperäisjäsen Fishin (Derek William Dick) tulkinta on jäljittelemätöntä ja vakuuttavaa. Kaksi Marillionin suurinta hittiä siis peräkkäin samalla levyllä.
Alun hittikimaran jälkeen isketäänkin sitten isompaa progevaihdetta silmään. Bitter Suite kolmine osineen ja kahdeksan minuutin kestoineen on proge-eepposta parhaimmillaan sortumatta kuitenkaan megalomaaniseen soitinakrobatiaan. Pete Trewavasin basso lurittelee mehevästi kitaristi Steve Rotheryn ja kosketinsoittaja Mark Kellyn polveilevien melodioiden, sekä Fishin tunnistettavan vokalisoinnin alla. Rumpali Ian Mosley pitää paletin kasassa varmalla ja vivahteikkaalla kannuttelullaan. Bitter Suitea seuraa vähintään yhtä uljas veto Heart Of Lothian, jossa erityisesti kitaristi Rothery pääsee vetämään sydämensä kyllyydestä hienoja sävelkulkuja. Biisin kitaramelodia jääkin soimaan takuuvarmasti päähän.
Seuraava repäisy Waterhole (Expresso Bongo) ja sitä seuraava Lords Of The Backstage ovat sitten silkkaa rumpali Mosleyn juhlaa kannuosaston saadessa tanakkaa kyytiä. Blind Curve on yli yhdeksänminuuttinen järkäle ja on selkeästi levyn progeinta osastoa useine osineen. Viimeistä edellinen Childhood's End on reippaasti nytkyttävä veto, jossa Trewavasin basso kutoo hiveleviä ja selvästi kuultavia kuvioita muun bändin tiukan soitannon pohjalle. Albumin päättävä pariminuuttinen White Feather toimii lähinnä outrona upealle levylle.
Misplaced Childhood on Fishin Marillion-kauden aivan terävintä kärkeä ja remasteroituna entistäkin muhkeammin soiva. Jo vain tätä kelpaa kuunnella vielä monituisia kertoja. Progefaneille levy onkin niin sanottu must-juttu.

http://www.marillion.com/home.htm

http://www.myspace.com/marillion

http://www.youtube.com/watch?v=cwNVfNc1IQM

http://www.youtube.com/watch?v=Q7sIzWKHGwQ


5/5