Marillion - Misplaced Childhood [1985]
(Remastered-1998)

Disc 1

Pseudo Silk Kimono - (2:14)
Kayleigh - (4:03)
Lavender - (2:25)
Bitter Suite - (7:56)
Heart Of Lothian - (4:02)
Waterhole (Expresso Bongo) - (2:13)
Lords Of The Backstage - (1:52)
Blind Curve - (9:29)
Childhoods End? - (4:33)
White Feather - (2:25)

Disc 2

Lady Nina (Extended 12" Version) - (5:50)
Freaks (Single version) - (4:08)
Kayleigh (Alternative Mix) - (4:03)
Lavender Blue (Lavender Remix) - (4:22)
Heart of Lothian (Extended Mix) - (5:54)
Pseudo Silk Kimono (Demo) - (2:11)
Kayleigh (Demo) - (4:06)
Lavender (Demo) - (2:37)
Bitter Suite (Demo) - (2:54)
Lords of the Backstage (Demo) - (1:46)
Blue Angel (Demo) - (1:46)
Misplaced Randezvous (Demo) - (1:56)
Heart of Lothian (Demo) - (3:49)
Waterhole (Expresso Bongo) (Demo) - (2:00)
Passing Strangers (Demo) - (9:17)
Childhoods End? (Demo) - (2:23)
White Feather (Demo) - (2:18)


Nythän muuten napsahti. Sattui eteen jo parikymmentä vuotta sitten kuuntelemani progressiivisen rokin kulmakiven brittiläisen Marillionin tuotantoa remasteroidussa muodossa. Kyseessä huikeita progehelmiä sisältävä Misplaced Childhood lisättynä bonuslevyllä ja kylläpä muuten uudelleenmasteroitunakin pelittää messevästi. Kakkoslevyllä on tarjolla vaihtoehtoversioita, B-puolia ja demoja varsinaisesta albumista, joten niitä en ryhdy kommentoimaan, kuin mainiten, että komea lisähän ne ovat jo huikean levyn rinnalla.
Misplaced Childhood pyörähtää kosketinmelodian ja haikean kitaran sävyttämällä Pseudo Silk Kimonolla, josta siirrytään suoraan Marillionin suurimpaan hittiin Kayleigh. Tarttuvalla kertosäkeellä ja kirpakalla kitarasoololla varustettu kipale on popimpaa Marilionia ja en ihmettele yhtään sen suosiota. Kayleighiä seuraa putkeen lähes yhtä suuri hitti Lavender, jonka pianomelodia on korviahivelevän kaunista kuultavaa. Tuolloin laulajana vielä toimineen alkuperäisjäsen Fishin (Derek William Dick) tulkinta on jäljittelemätöntä ja vakuuttavaa. Kaksi Marillionin suurinta hittiä siis peräkkäin samalla levyllä.
Alun hittikimaran jälkeen isketäänkin sitten isompaa progevaihdetta silmään. Bitter Suite kolmine osineen ja kahdeksan minuutin kestoineen on proge-eepposta parhaimmillaan sortumatta kuitenkaan megalomaaniseen soitinakrobatiaan. Pete Trewavasin basso lurittelee mehevästi kitaristi Steve Rotheryn ja kosketinsoittaja Mark Kellyn polveilevien melodioiden, sekä Fishin tunnistettavan vokalisoinnin alla. Rumpali Ian Mosley pitää paletin kasassa varmalla ja vivahteikkaalla kannuttelullaan. Bitter Suitea seuraa vähintään yhtä uljas veto Heart Of Lothian, jossa erityisesti kitaristi Rothery pääsee vetämään sydämensä kyllyydestä hienoja sävelkulkuja. Biisin kitaramelodia jääkin soimaan takuuvarmasti päähän.
Seuraava repäisy Waterhole (Expresso Bongo) ja sitä seuraava Lords Of The Backstage ovat sitten silkkaa rumpali Mosleyn juhlaa kannuosaston saadessa tanakkaa kyytiä. Blind Curve on yli yhdeksänminuuttinen järkäle ja on selkeästi levyn progeinta osastoa useine osineen. Viimeistä edellinen Childhood's End on reippaasti nytkyttävä veto, jossa Trewavasin basso kutoo hiveleviä ja selvästi kuultavia kuvioita muun bändin tiukan soitannon pohjalle. Albumin päättävä pariminuuttinen White Feather toimii lähinnä outrona upealle levylle.
Misplaced Childhood on Fishin Marillion-kauden aivan terävintä kärkeä ja remasteroituna entistäkin muhkeammin soiva. Jo vain tätä kelpaa kuunnella vielä monituisia kertoja. Progefaneille levy onkin niin sanottu must-juttu.

http://www.marillion.com/home.htm

http://www.myspace.com/marillion

http://www.youtube.com/watch?v=cwNVfNc1IQM

http://www.youtube.com/watch?v=Q7sIzWKHGwQ


5/5

Taken [2008]
(Ranska)

Ohjaus:
Pierre Morel

Cast:
Liam Neeson
Maggie Grace
Famke Janssen
Xander Berkeley
Katie Cassidy
etc.

Liam Neeson ei luovu tyttärestään. Sen saavat Pariisin albaanimafian nilkit tyttökauppiaat ja nuorille tytöille persot ökyrikkaat arabit katkerasti huomata Pierre Morellin ohjaamassa, sekä Luc Bessonin ja Robert Mark Kamenin tyylillä käsikirjoittamassa väkivaltaisessa ja vauhdikkaassa toimintatrillerissä.
Taken sijoittuu siis Pariisiin, jossa Neesonin esittämän entisen CIA-agentin 17-vuotias tytär (Maggie Grace) kaapataan lomallaan ystävättärensä kanssa albaanimafian toimesta. Ystävätär joutuu suoraan seksiorjaksi, mutta Neesonin tytär vielä puhtaana neitsyenä joutuu myytäväksi ökyrikkaiden pervojen tyttömarkkinoilla. Vaan eivätpä sieppaajat aavista, kenen tytön menivät kaappaamaan, sillä Neesonin hahmolla onkin vuosien kokemus ja taito toimimisesta ympäri maailman ns. CIA:n estäjänä ja nilkit saavatkin tuntea luissaan ja nahoissaan Neesonin tuhoisan yhden miehen pyörremyrskyn.
Toimintaa piisaa yllinkyllin ja se on vanhan koulukunnan rehellistä turpiinvetoa höystettynä luiden rutinalla ja reippaalla lyijysateella. Liam Neeson pääosassa on todella hyvä. Äijän kasvoilta voi lukea lähes koko ihmistunteiden kirjon, ja kun hän puhelimessa sieppauksen jälkeen sanoo sieppaajille, että "Löydän teidät ja tapan teidät", niin siinä on vakuuttavuutta kymmenen kertaa enemmän kuin näillä "perus-Hollywood" toimintasankareilla.
Muista osista mainittakoon entinen Lost-stara Maggie Grace, joka ei ikänsä puolesta sovi teinitytön osaan (oikeasti 25v), vaikka näpsäkkä ilmestys onkin. Toki roolin kirkumiset ja pelokkaat ilmeet lähtevät asiaankuuluvasti. Famke Janssen järkyttyneenä äitinä ja katkeroituneena Neesonin ex-vaimona vetää repliikkinsä myös ok. Ohjaaja Morel kuvaa Pariisin alamaailman miljöötä hyvin, ja kun alun pohjustuksen jälkeen vauhtiin päästään on toimintatykitys ja turpiinmättö todella reipasta.
Siinäpä ne tärkeimmät huomiot tästä rainasta ja myöntää täytyy, että uuden James Bondin ja Jason Bourne-leffojen jälkeen parasta näkemääni toimintaviihdettä, joskin tässä roisi väkivalta käy iholle vieläkin enemmän. Ihmetellä täytyykin, kuka järjen jättiläinen näitä Jenkkilän ikärajoja laittaa. USA:ssa leffa on Rated PG-13-merkinnällä, vaikka kelpo osa taistelukohtauksista on silkkaa Rated R-kamaa. Kaksinaismoralismi vissiin vallitsee. Kunhan ei kiroilla, niin kaikki menee. Suomessa sentään on otettu K-15 käyttöön.
Suosittelen kaikille laadukkaan mätön ystäville.

http://www.takenmovie.com/

4+/5

Max Payne [2008]
(USA)

Ohjaus:
John Moore

Cast:
Mark Wahlberg
Mila Kunis
Beau Bridges
Ludacris
Chris O'Donnell
Amaury Nolasco
Olga Kurylenko
etc.

Suomalainen Remedy Entertainmentin kehittämä Max Payne-tietokonepeli mullisti vuonna 2001 pelimaailmaa. Itsekin tuli sitä aikoinaan tuntitolkulla jopa yötä myöten paukutettua.
Arvatenkin tästäkin pelistä joskus trendin mukaan leffa tehtiin ja tulipahan katsastettua. Ja sanottava on, että jälleen kerran peli vie selkeän voiton tästä John Mooren kipparoimasta elokuvasta.
Peliä pelanneille on turha kertoa juonesta, mutta tietämättömille kerrottakoon, että Mark Wahlbergin pääosassa esittämä New Yorkin poliisietsivä Max Payne yrittää selvittää perheensä murhaajia ja törmää siinä samalla joukkoon salaliittoja ja lääkeyhtiön kehittämään Valkyr-nimiseen superhuumeeseen, joka antaa käyttäjälleen kaikkivoipuuden tunteen. Siinäpä teemat lyhykäisyydessään.
Wahlberg on oma tuttu itsensä kahden ilmeen pökkelö Max Paynenä. Näpsäkkä Mila Kunis on hänellä apuna taistelussa siskonsa (namistus Olga Kurylenko) menettäneenä Mona Saxina. Beau Bridges nilkin roolissa ei taas vakuuta ollenkaan.
Elämää suurempia tunteita ei siis esitellä; sen kun pistetään porukkaa tasaisin väliajoin poikki ja pinoon. Pelissä hienona efektinä käytetty ajan hidastus on leffassa käytössä vain muutamassa kohtauksessa, joka miinuksena ainakin täältä vaikuttaa arvosteluun. Ja tarinahan taas kerran jää hajanaiseksi, niin kuin lähes aina näissä nykyisissä toimintapläjäyksissä. Itse reippaampaa toimintaakin on oikeastaan vasta loppupuolella ja pelin painajaismaisiin tunnelmiin ei päästä, vaikka sitä leffan jälkipuoliskolla kovasti yritetäänkin.
Parasta Max Paynessä on visuaalinen puoli eli varsin synkkänä kuvattu New Yorkin miljöö ja piiskaava ikisade, jotka tavoittavat pelin tunnelmaa. Tehostetulitus on sekin ihan asiansa ajavaa leffan kliimaksissa.
Rimaa hipoen tämä katsottavan puolelle lävähtää, mutta peli olisi kyllä tarjonnut paremmatkin puitteet. Katsoo ken haluaa, jos tunti neljäkymmentä on turhaa luppoaikaa.

http://www.maxpaynethemovie.com/

2.5/5