Suomen hevikurkkujen ykkösketjun kasaricoverit

Pitihän se nyt tsekata, kun kerran Suomen eturivin hevivokalistit tekevät kokoelmalevyn kasarihiteistä. Täytyy kyllä myöntää, että ennakko-odotukset eivät olleet korkealla ryhtyessäni tätä kuuntelemaan ja osin odotukset pitivätkin paikkansa, ja osin taas iloisesti yllätyin.
Kurkunpäitään siis venyttelevät Marco Hietala (Nightwish, Tarot), Tony Kakko (Sonata Arctica), Jarkko Ahola (Teräsbetoni) ja Juha-Pekka Leppäluoto (Charon) ja sällit coveroivat omilla sinfonisillakin sovituksillaan 1980-luvun hittibiisejä. Nimenä poppoolla Northern Kings (nimikorniuden triumfi :-D) ja rieskana Reborn.
Jokupa voisi tuntea tässä hankkeessa rahastuksen makua, ja tiedä sitten onko tällaiselle ihan oikeasti tilausta. Ehkäpä äijät halusivat vaan purkaa fiiliksiään tämäntyyliseen kamaan ja kokeilla miten lähtee. Muutamassa biisissä kyllä lähteekin, mutta joukkoon sopii kyllä rimanalituksiakin, kuten Billy Idolin Rebel Yell. Idolin revittelyklassikko on vedetty niin doom-hidasteluksi, että ei toiminut yhtään. Ei Leppäluodon tulkinnassa varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta biisin sovitus vaan on allekirjoittaneen mielestä sieltä minne ei päivä paista. Rebel Yell on perkele rokkibiisi, eikä mikään körttivirsi! Edes kappaleen puolessa välissä oleva räväkämpi hetki ei enää pelasta biisiä, kun himmailupaskat on jo veivattu housuun ja "virrenveisuutempo" jatkuu uudelleen loppuosalla. Ymmärrän kyllä, että omaa versiota on haettu, mutta jotain rajaa sentään. Onneksi yhtä pahoja löysäilyjä ei ole eksynyt muita. David Bowien Ashes To Ashes meinaa valahtaa sekin veisuuseen, mutta onneksi Kakon tulkinta ja murakka kitarointi pelastavat biisin kuiville.
Muutama kunnon onnistuminenkin löytyy. Tina Turnerin We Don't Need Another Hero on vetävä ralli, jossa kaikki ukot pääsevät tulkitsemaan osuutensa komeasti himaan. Toimii! Toinen helmi on (ylläri pylläri) Lionel Richien Hello, jossa mehevä hard rock-sovitus pelittää kuin se Pendolinon paskahuussi eli imua piisaa. Aholan kirkas ääni käy biisiin kuin nakki lihikseen. Mainittakoon vielä Phil Collinsin In The Air Tonight Hietalan totutun laadukkaasti karjumana ja Dire Straitsin Brothers In Arms, jonka Leppäluodon matalasti ja särmikkäästi möyryävä ääni vie hienoihin ulottuvuuksiin. Siinäpä ne muistettavimmat hetket.
Mikäli osin perkeleen komeastikin tulkittu kasarimeno kiinnostaa, niin eikun läpyskä hankintaan. Joistain sovituksista voi olla montaa mieltä, mutta muutama messevä veto pelastaa rieskan plussalle. Puritaani-ja die hard-hevihemmoille suosittelen kuitenkin tämän kiertämistä kaukaa.

3+/5