Melodisuuden ja mätön liitto

No perskeles! Taas liittyy yksi rautainen lenkki Suomi-metallin jatkumoon. Pohjois-Pohjanmaalta ponnistaa melodista metallia ja raivokkaampaa mättöä yhdistelevä iRonica, joka lataa taululle laadukkaan debyyttinsä Consequences.
Heti ei ihan samantyylistä hevipumppua Suomenniemeltä mieleen tule, ja ehkä suurimpana syynä tähän on bändin näpsäkkä laulajatar Elina "Iron" Järn (nimikikkailua, jepjep) ja hänen rosoisen räyhäävä tulkinta. Välillä laulajatar kujertaa kauniisti kuin enkeli ja seuraavassa hetkessä sieltä kurkusta ryöpsähtääkin sellaista sirkkelin lailla repivää kirkunaa, että lasit vaan helisee. Assosiaatioita tulee kirjoittaneelle tulkinnasta germaanien metal queen Doro Peschiin, mikä ei ole ollenkaan huonompi asia se. Toki Järnin laulanta on silti ihan itseään ja sanoisinpa, että jäljittelemätönkin.
Jos on laulupuoli kunnossa, niin samaa voi sanoa kitaraosastosta. Ville "Nepal" Palinin skeba riffimyrskyää murakasti ja lisäksi kitaristi kurittelee lankustaan timakan kirpakoita sooloja. Koskettimet antavat yhtyeen soitolle kivan mausteen ja pehmentävät väliin melko ankaraksikin äityvää tykitystä.
Tasalaatuisen tiukasta debyytistä nostaisin framille neloskappaleen Make Me Whole Again, jossa on varsinainen killerikertsi ja kirpeät kosketinkilkuttelut. Kitarasoolo on sekin vetävän mehevä. Vitosveisu Backstabber edustaa sitten tätä rankempaa mättöä ja tästä voisi moni rujommankin metallin edustaja olla ylpeä. Kertosäe on sanoisinko jotenkin Lullacry-tyyppinen, mikä hieman pehmentää ankaraa jyräystä. Kitarasoolo zipaleessa on varsin tasokas revitys. 6. tykitys Fragile Devoted Disgraced sisältää In Flames-tyylistä jyräävää kitarointia ja Järnin sielua repivää ja räyhäävää tulkintaa. Laulajatar kurittaa kurkkuaan viiltävästi ääni lähes särkymisen partaalla ja studiossa on luulenpa ollut mikkifiltterille käyttöä. Yhdeksäs veto Fear For Lust edustaa albumin melodisempaa ja pehmeämpää osastoa, sekä Järnin herkempää ja kauniimpaa laulantaa, ja kappale omaa huikean tarttuvan kertosäkeen. Vielä kerran on mainittava kitaroinnin olevan totutun munakasta ja pääseepä biisissä bassokitarakin vellomaan mukavasti pintaan hiljaisemmissa osissa. Finaali Before The Leaves Fall on erittäin kaunis voimaballadi, joskaan lieviltä alkuaikojen HIM-assosiaatioilta ei voi täysin välttyä tietyissä koskettimien kilahteluissa ja aivan lopun mieslaulutaustoissa. Ei tämä kuitenkaan mikään pastissi, tai ainakaan hiilikopio HIMin mahtihitureista ole, vaan vaikutteet korkeintaan kuuluvat. Järnin tunteikas laulu on kappaleessa heleän rauhoittavaa kaiken räyhäämisen jälkeen ja osoittaa, että slovariosastokin on hyvin hallussa.
Kovatasoinen debyyttilevy jo ennestään timantinkovaan suomalaisen metallin rintamaan ja ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen tuotos. Mikäli jo edellämainittu Doro Pesch-vivahteinen laulu yhdistettynä Lullacry-tyyliseen melodiseen hevirokkiin ja osin nopeatempoiseen, sekä rankkaankin mättöön toimii, niin johan pistää tämä rieska niskaa nykimään ja bassarijalkaa nakuttamaan.
Tämä setä tykkäsi kovastikin eli osui ja upposi.

http://www.ironicarocks.com/

4.5/5