Instrumentaali-iloittelun juhlaa
Instrumentaalilevyt erityisesti raskaamman rockin saralla ovat muille kuin itse muusikoille kirosana, koska ne tahtovat melkein aina olla supertylsiä soitinmasturbaatioita ja valtaisia nuottitsunameja, joissa toinen toistaan vikkelänäppisemmät plektrapetterit ja kiipparikeijot esittelevät musiikkiakatemioissa opeteltuja soittoteknisiä hienouksia. Nytpä tulikin mukava poikkeus sääntöön, kun kuunteluun osui amerikkalaisen multi-instrumentaalihirmu Sean Malonen Gordian Knot-projektin tuotos Emergent. Tavanomaisesta tylsyydestä ei ole tietoakaan, vaan yllättävänkin melodiset metal/jazz/ambient-rockia sekoittavat kipaleet soljuvat vaivattomasti eteenpäin ja biisien pituudetkaan eivät onneksi ole mitään "sinfoniatasoa".
Sean Malone on koonnut projektiinsa hurjan määrän taitoa; mainittakoon vaikka rumpuja paukuttava ex-Yes ja King Crimsonissakin takonut Bill Bruford, sekä kitaroita veivaavat Steve Hackett (Genesis) ja Jim Matheos (Fates Warning, OSI).
Tasaisen laadukkaasta instrumentaalijamittelusta nousee esille bassokitaraintron jälkeen käynnistyvä kakkosbiisi Muttersprache, jossa erityisesti kitaratyöskentely on messevää ja draivi muutenkin tiukkaa. Malonen basso lätkyttää sekin miehekkäästi, mikä ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole kehno asia. Muutenkin basso tuntuu olevan miksattu koko levyllä aika pintaan, mikä nyt ei Malonen projektissa olekaan ihme. Kolmoszipale A Shaman's Whisper jatkaa samoilla linjoilla eli kitarat mouruaa mukavasti ja jamivaihde on kybällä. 6. biisi Some Brighter Thing onkin sitten levyn helmi varustettuna eteerisillä ja virtuoosimaisilla kitaroinneilla ja varsin munakkaasti möyryävällä bassolla, sekä Brufordin timmillä kannuttelulla. Levyn päättävä yhdeksänminuuttinen Singing Deep Mountain kokoaa vielä kerran maukkaat elementit yhteen ja vetää finaaliin tyylikkään instrumentaalilevyn. Kuriositeettina mainittakoon vielä levyllä kuultava ja Malonen lurittelema Chapman Stick-kielisoitin. Ainakin meikäläiselle oli ennenkuulematon soitin ja melodisissa osissa varsin mukavasti soiva vehje.
Tätä levyä voi suositella jopa instrumentaalilätyistä näppyjä saaville, sillä kyllä tämä pistää jalkaa kummasti vispaamaan, eikä sorru ylipitkään kestoon, eikä liikaan soitinakrobatiaan, vaikka soittajilla on taatusti taitoa vaikka muille jakaa. Kaikenkaikkiaan mukavaa vaihtelua joka tuutista tulvivan tusinascheissen keskellä.
Osui ja upposi allekirjoittaneeseen.
4.5/5 .
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti