Melodisen powermetallin riemuvoitto

Konnevedeltä Keski-Suomesta kolahtaa mehevästi kun melopowerin lähettiläs Excalion lataa tiskiin kakkosalbuminsa Waterlines. Kyllä sitä vaan on käsittämätön taso suomimetallin saralla tällä hetkellä, sillä tämän tästä saa kuultavakseen timantinkovaa kotimaista laatumetallia.
Jos toinen Keski-Suomen ylpeys Machine Men latasi helmikuussa uutuudellaan napakympin tauluun, niin eivät Excalion-sällit jää yhtään huonommaksi. Tässä melopowerin tyylilajissa, joka ikävä kyllä alkaa olla musiikillisti totaalisen loppuunkaluttu ja ei todellakaan kuulu allekirjoittaneen suosikeihin, niin yllätys yllätys...takavasemmalta tämä Excalion pomppaa kuin vimmainen aropiru tästä kaiken maailman "tusinatiluttajamuniinpuhaltajaläpsyttelijä"-massasta väkevällä omalla tyylillään. Konneveden metallipartio on taatusti yksi kovimmista mitä tällä metallin saralla löytyy...enkä puhu nyt vain kotimaastamme.
Excalionin soitto kulkee vaivattomasti hienojen melodioiden säestämänä sekä meheviä sooloja kuullaan tämän tästä ja laulaja Jarmo Pääkkönen omaa selkeästi tunnistettavan ja voimakkaan lauluäänen. Albumi on kokonaisuudessaan korville hunajaisen balsamista kuunneltavaa ja väittäisinpä, että musiikillisesti parasta uudistumista mitä melodisen powermetallin saralla on vuosiin tapahtunut.
Laitetaanpas muutama messevimmistä biiseistä tarkemmin tutkailuun. Aloitusbiisi "The Wingman" avaa pelin jytistellen mallikkaasti ja sisältää varsin kirpakan kitarasoolon ja vitosbiisi "I Failed You" on lätyn ehdoton helmi upeine sävelkulkuineen ja lähes sielua repivän voimakkaalla tunnelmallaan. Solisti Pääkkönen vetää kappaleen vokaalit aivan armottomalla antaumuksella. Biisi on itseasiassa mielestäni Machine Menin "Cardinal Sinin" kanssa alkuvuoden ehdotonta biisieliittiä. Seiskabiisi "Streams Of Madness" etenee kuin tavarajuna ja biisissä on mitä muhevin syna/kitarasoolo. Ysibiisi "Between The Lines" on sitten Excalionin nopeampaa kamaa soitiniloitteluineen. Kymppikipale "Soaking Ground" alkaa balladina edeten todella murakkasoundiseksi rypistykseksi, jolla jysäytetään nämä jo edellämainitut muniinpuhaltelijapoppoot kanveesiin keräilemään risuiksi menneitä kalikoitaan. Albumin päätösbiisi "Yövartio" yllättää mehukkaasti suomeksi laulettuna versiona saman albumin "Arriving As The Dark"-biisistä.
Perkeleen komeasti esitettyä ja soundillisesti munakasta melopoweria, josta nämä monet paljon tunnetummat ja ideansa pohjamutia myöten tyhjiin ammentaneet powermetal-pumput saavat ottaa ihan tosissaan mallia.
5/5 .