"Aika multaa muistot" eli Senarit multiin mallikkaasti

Nyt se sitten tapahtui...vuosi lopuillaan ja vuoden paras musiikki-dvd eli Sentenced - Buried Alive löysi tiensä kirjoittaneen soittimeen. Ja sanoisinpa, että paras musiikki-dvd vitun pitkään aikaan se onkin. Tarjolla 300 minuuttia Sentencediä...voi perskutarallaa!
Ai, että fanitanko minä muka Senareita...no totta munassa fanitan ja näyttää muutama muukin tuolla keikalla tekevän, joten tässä arvostelussa on lievästi sanoen subjektiivinen ote. Ja kun liveosuuden viimeinen biisi "End Of The Road" pärähtää alkuun, niin on se pala perkele kurkussa muillakin, kuin laulaja Ville Laihialalla. Itsellä se oli siellä Ilosaarirockissa heinäkuussa 2005, kun se kuuluisa Adagio alkoi soimaan End Of The Roadin jälkeen.
No itse viimeinen keikka on jumalauta rautaa jokatapauksessa ja se kannattaa jokaisen kunnon Suomi-metallista diggaavan katsoa, mutta bonuksissa onkin sitten sellaista menoa, jota kaikki eivät varmaan kestä katsoa. Kehuin tuossa pari kuukautta sitten DVD-arvostelussa, että Children Of Bodomin pojat osaavat ottaa kuppia urakalla ja sekoilla, mutta Senareitten sällien juominkitavat ovat kyllä jotain muuta...ja ne jutut...luulin kuulleeni jo oikein härskejä juttuja, mutta kyllä erityisesti ne laulaja Laihialan jutut saa allekirjoittaneenkin hiljaiseksi. Ei helevetti sentään :=)
Vuoden paras musiikki-dvd ja mallikas lopetus pohjoisen metallin lähettiläille.
Kiitos Sentenced!!
Hail to those Northern Departed! Rest In Peace.