Viikate: Kuu Kaakon yllä (2009)

1.Kouvostoliiton laulu, I säk. 0.37
2.Elämä kuin 4.20
3.Kravattipakko 4.14
4.Eräs kaunis päivä 4.21
5.Avoimen maan äärellä 3.50
6.Aaveissa vainko olet mun 4.51
7.Viina, terva & hauta 4.00
8.Korpi 8.00
9.Kuu Kaakon Yllä 6.13
10.Kouvostoliiton laulu, IX säk. 0.42

Viikate on:

Kaarle Viikate, laulu ja kitara
Simeoni Viikate, rummut
Arvo Viikate, kitara ja laulu
Ervo Viikate, basso ja laulu


Kymen ja Kouvolan "rautalankametallin" sanansaattaja Viikate täräyttää syyskuuhun 2009 sellaisen rieskan, että oksat pois. Orkesteri ei varsinaisesti aikaisemmin ole allekirjoittaneessa herättänyt erityisiä väristyksiä, mutta nyt uutukaisen myötä on totisesti toinen ääni kellossa. Käsittelyssä on tällä kertaa niin laadukas suomenkielinen raskaan rokin opus, että tässähän lähes mykistyy.
Kuu Kaakon yllä-uutukainen käynnistyy osuvasti nimetyllä Kouvostoliiton laulu, I säkeistöllä. Synkästä introsta siirrytään tuttuja Viikate-elementtejä sisältävään Elämä kuin-ralliin. Läsnä ovat rautalankakitarat, tutunomaiset lyriikat ja Kaarle Viikatteen tunnistettava laulusoundi. Kolmosrepäisy Kravattipakko alkaa Motörheadin Ace Of Spades-bassopörinällä ollen muutenkin varsin verevää jytkytystä. Sanoitus on Viikate-tyyliin oivaltavaa. Seuraavana sitten jysähtääkin ensimmäisen kerran kunnolla. Nelosveto Eräs kaunis päivä on upea ja jylhä sävellys. Kauniilla pianointrolla ja kitaramelodialla käynnistyvä kappale kolahtaa jo ensi kuuntelulla. Läsnä on voimakas tunnelma tuhdin kitaravallin antaessa jylhyyttä kauniiden melodioiden ohessa, sekä nerokkaiden lyriikoiden hivellessä kuuloelimiä.
Levyn puolenvälin krouviin osuu balladi Avoimen maan äärellä. Biisi tuntuu hieman irralliselta rieskan muun materiaalin seurassa selloineen ja pianoineen, vaikkei sitä missään nimessä voi edes keskinkertaiseksi väittää. Allekirjoittaneelle se vain tuntuu pieneltä kauneusvirheeltä muun jyhkeämmän materiaalin seassa. Mielipiteitä biisi joka tapauksessa jakanee albumilla. Seuraavalla Aaveissako vainko olet mun-kappaleessa palataankin jälleen jyräkämpään tulkintaan. Raskaat rautalankasoundit kannattelevat komeasti soivaa kappaletta, jossa on lisäksi kärpäspaperin lailla tarttuva kertosäe. Seiskarepäisy Viina, terva & hauta on ollut voimasoitossa medioissa ja käykin siihen oivallisesti. Tutut muhkeat kitaravallit tarttuvien melodioiden kera koukuttavat tutustumaan uutukaiseen.
Kasibiisi Korpi onkin sitten helposti sanoen parasta Viikatetta ikinä. Synkkääkin synkempänä puheella, sekä uhkaavalla kitaralla ja pianolla alkava teos paisuu eeppisiin mittoihin kahdeksan minuutin kestollaan, jossa ei kuitenkaan ole sekuntiakaan liikaa. Tuntuukin, että biisi olisi jaksanut vielä toiset kahdeksan tuntumatta pitkältä. Kappale pääsee kunnolla vauhtiin siinä kolmen ja puolen minuutin paikkeilla ja massiiviset kitarat möyryävät julmetun lailla. Tuplakitaroiden jyristessä tuntuu jopa kuin kuuntelisi Iron Maidenia parhaimmillaan. Ja sehän ei tunnetusti ole huono asia se. Mainitaan vielä, että solisti Kaarlekin tuntuu löytävän kappaleessa uusia painokkaita sävyjä tulkintaansa. Lopun kitaramelodia on kertakaikkisen upeaa korvakarkkia. Klassikko.
Nimibiisi Kuu Kaakon yllä jatkaa jylhää ja melodiakylläistä Viikatetta parhaimmillaan. Mukavasti rouhiva yksinkertainen kitarariffi kannattelee iskevien lyriikoiden kyllästämää ja komean kertosäkeen omaavaa kappaletta. Biisin puolivälin jälkeen ja aivan lopussa oleva tunnelmointiosio vain korostaa kappaleen tenhoa. Mahtavuutta. Viikate-uutuus päättyy yhtä synkkäsävyisesti kuin alkoikin Kouvostoliiton laulu, IX säkeistöön.
Viikate on siis ladannut eteemme uransa parhaan kiekon ja levy tulee lajissaan olemaan klassikkostatuksen omaava tuotos. Tässä genressä tätä ei voi enää paremmin tehdä.

http://www.viikate.com/index.cfm

5-/5