Poisonblack - A Dead Heavy Day [2008]

1. Introuder
2. Diane
3. Left Behind
4. Bear The Cross
5. A Dead Heavy Day
6. Me, Myself & I
7. X
8. Human-Compost
9. The Days Between
10. Hatelove
11. Lowlife
12. Only You Can Tear Me Apart

Alakulon julistaja kotimainen Poisonblack on täräyttänyt pihalle kolmannen kiekkonsa, joka kantaa nimeä A Dead Heavy Day eli poppoon itsensä lanseeramana lyhyesti ADHD. Ex-Sentenced Ville Laihialan kitaristi-laulajana keulittama yhtyeen uusin on edellisiä levyjä raskaampi, mutta tarttuvat melodiat ovat edelleen tallella.
Rieskan biisinippuun sisältyy pari kipaletta osin laiskempaakin rallatusta, mutta pääpaino on onneksi keskivertoa paremmassa rokkimetallissa. Erityisesti albumin päättävä Only You Can Tear Me Apart on alun tunnelmointinsa jälkeen vallan messeväksi äityvä veto (tulee jotenkin mieleen Senareitten huikea End Of The Road) ja Laihiala tulkitsee tunteikkaan veisun varsin komeasti, sekä eritoten kitarasoolot biisin lopun revittelyineen ovat melko hurmoksellista korvakarkkia. Toisena helmenä pomppaa esiin komeasti etenevä ja hienon kosketinmelodian loppuosassaan omaava nimibiisi A Dead Heavy Day.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä sanotaan, että mikäli pidit jo kuopatun pohjoisen metallin lähettilään Sentencedin uudemmasta tuotannosta, niin kyllä tämä tipahtaa hyvin. Sama tuttu synkkyys ja raskaus on tallella hienojen melodioiden saattelemana.
Kyllä tätä ihan pieksämättä useamman kerrankin pyöräyttää soimaan.

http://www.poisonblack.com/

http://www.myspace.com/officialpoisonblack

3.5/5

Frontier(s) [2007]
(Xavier Gens)

Mellakoiden täyttämä Pariisi ja niiden kurimuksessa neljä pariisilaista nuorta rikollista pakomatkalla Ranskan maaseudulle. Majapaikkaa etsiessään he törmäävät joukkoon umpihulluja ja sisäsiittoisia uusnatseja. Siitä on seurauksena massiivista verenlentoa ja ultrahäijyä väkivaltaa. Siinä lyhykäisyydessään keskeiset teemat ranskalaisen Xavier Gensin hurmesuihkusta Frontier(s).
On tässä vuosien saatossa tullut jokunen ankara mättöleffa katsottua, mutta kyllä tämä Gensin visio sieltä aivan järeimmästä päästä on. Varsinkin viimeinen puolituntinen on sellaista sylttytsunamia, että huhhuihilipatirallaa. Tämän rainan jälkeen samoja teemoja sisältävät Hostel ja Saw-leffat tuntuvat lähes Tohtori Sykeröltä. Kun elokuvan puitekehyskin on synkkä kuin pottukellari, niin leffa tuntuu suorastaan häiriintyneeltä. Gorefriikeille tämä veriralli on varmasti aivan kuuminta hottia, mutta jotenkin lopun hurjimmat revittelyt lähestyvät jo "normaalin" sietokyvyn rajoja. Alkaa vissiin tulla vanhaksi, kun moinen jo väsyttää ;-]
Näyttelijöistä kannattaa mainita ainakin kirjoittaneelle uusi kasvo Karina Testa, joka vetää kirjaimellisestikin verevän ja vimmaisen roolin päähenkilö Yasminena erottuen selkeästi muista rooleista.
Frontier(s) on hurja ja ultraväkivaltainen elokuva, joka gorekammoisten kannattaa kiertää ja kaukaa. Jonkinasteisesti kieroutuneille se on takuuvarmaa nannaa.

http://www.frontiersunrated.com/

3/5

Revolution Renaissance - New Era [2008]

01. Heroes
02. I Did It My Way
03. We Are Magic
04. Angel
05. Eden Is Burning
06. Glorious And Divine
07. Born Upon The Cross
08. Keep The Flame Alive
09. Last Night On Earth
10. Revolution Renaissance

Ollaan keväällä hajonneen (ja nykyään uudella kitaristilla jatkavan) suomimetallin mammutin Stratovariuksen sielun Timo Tolkin varsin värikkäistäkin tempauksista mitä mieltä tahansa, niin se ei sulje sitä asiaa pois, että ukko osaa tehdä edelleen laadukkaita ja reippaasti jytkyttäviä power metal-veisuja. Tästä osoituksena Stratovariuksen rauniolta ponnistava nimeltäänkin enteellinen New Era.
Tolkki on koonnut ympärilleen joukon ykkösluokan äijiä kappaleitaan vetämään. Mainitaan vaikka lauluosaston Michael Kiske, Tobias Sammet ja Pasi Rantanen, jotka takuulla ovat tuttuja metallimusiikkia seuranneille.
Biisit vedetään siten, että Sammet aloittaa ekalla ja sitten Kiske seuraavana ja Rantanen kolmantena. Kiekko vuorotellaan läpi hemmojen toimesta poikkeuksena Kisken liidaamat kolme viimeistä viisua. Laulupuoli on siis tosi hyvin hallussa ja Tolkin taitoja kitaran varressa tuskin kukaan käy kyseenalaistamaan. Tyylitajuisia sooloja on kahmalokaupalla ja sävellysosasto on sitä parempaa Strato-osastoa Visions-albumin malliin. En ryhdy sen tarkemmin analysoimaan biisejä, koska jokainen Tolkin tuotantoa tunteva suunnilleen tietää, mitä elementtejä biiseistä löytyy. Totean vain, että hyvinkin tarttuvaa kamaa on tarjolla.
Tästäpä sitä on Tolkin hyvä jatkaa ja nykyään hänellä lienee jo ihan oikea bändikin Revolution Renaissance-nimen alla. Mikäli laadukas ja melodiakylläinen, sekä ei niin "tukutukutilulilu" power-metal lätkytys iskee, niin lätty ihmeessä hankintaan. Genressään rieska on A-luokkaa.

http://www.myspace.com/revolutionrenaissance

4/5