Ari Koivunen - Becoming [2008]

1. Raging Machine
2. Under The Burning Sky
3. Give Me A Reason
4. Sign Of Our Times
5. Sweet Madness
6. Father
7. Keepers Of The Night
8. Tears Keep Falling
9. Hero's Gold
10. My Mistake
11. Unscarred Within

Ari Koivunen aka Hevi-Ari aka Idols-Ari, tai ihan miten vaan julkaisi reilu pari viikkoa sitten kakkosalbuminsa Becoming ja pitihän se mielenkiinnosta testata, että minkälaista kamaa sieltä tällä kertaa tulee. Debyyttiin verrattuna Koivusen kakkoskiekko on selvästi raskaampi tuotos ja ei läheskään niin kiireellä kasatun oloinen kuin esikoinen.
Lätyltä löytyy tottakai ne monia ärsyttävät Koivusen "kiekumaneerit", vaikka hyvinhän se gubbe vetää, kunhan hän vain malttaa pysytellä poissa aivan äänensä ylärekisteristä, koska sinne ei (vielä) cojonesit riitä. Toki häntä diggaileville löytyy kappaleista ne tutut elementit eli ei siis mitään mullistavaa edessä.
Laitetaan silti muutama veto tarkempaan zuumaukseen, koska rieskalle on siunautunut oikeastikin muuan hyvä raita. Kolmosvetäisy Give Me A Reason on ollut voimasoitossa medioissa jo jonkin aikaa ja on selkeästi albumin hittihakuisinta kamaa. Sitä seuraava Sign Of The Times on raskaalla rytkeellään ja tarttuvalla kertosäkeellä kasarihevin perinteitä kunnioittava mehevä veto ja kitaratyöskentely on timmiä. Muutamassa muussakin zipaleessa kuullaan varsin upeaa kepitystä, mainittakoon vaikka Under The Burning Sky-vedon huikea ja tyylitajuinen soolo. Lätyn puolivälissä kuin Timo Tolkin slovarisävellyksiä muistuttava Father-voimaballadi on suurine kertosäkeineen ja paisuttelevine orkestraatioineen "kevythevikansaan" takuulla uppoavaa tavaraa. Levylle mahtuu myös useampi kipale sitä tusinalätkyttelyä, joka ei jätä mitään pysyviä jälkiä kuuloelimiin.
Siinäpä ne tärkeimmät huomiot Koivusen kakkosrieskasta. Becoming lunastaa paikkansa Hevi-Aria fanittavien hyllyssä ja häntä dissaavat se saa pysymään yhtä kaukana kuin ennenkin.
Allekirjoittaneelle se on siellä jossain harmaalla aluella. On se tunnustettava, että lätyllä on
muutamat hyvätkin hetkensä.

http://www.arikoivunen.fi/

3-/5

Tarot - Undead Indeed (2-DVD) [2008]

DVD1

Live At Rupla 2007:
01. Crows Fly Black
02. Traitor
03. Pyre Of Gods
04. Wings Of Darkness
05. Back In The Fire
06. Tides
07. Bleeding Dust
08. Veteran Of The Psychic Wars
09. Angels Of Pain
10. Warhead
11. Follow Me Into Madness
12. Before The Skies Come Down
13. Ashes To The Stars
14. Undead Son
15. You
16. Crawlspace
17. Guitar Solo
18. Rider Of The Last Day
19. I Rule

DVD2

Undead Extras:
Marco & Zack Interview
Stigmata Archives
21st Century Live Scenes
Pyre Of Gods (Promo video)
Ashes To The Stars (Promo video)

Nyt jytisee ja lähtee rappaukset seinistä. Suomimetallin legenda Tarot pisti markkinoille kautta aikain ensimmäisen dvd:n urallaan ja jumankekka, että nautittavan paketin pukkasivatkin. Undead Indeed tuplaDVD sisältää peräti 240 minuuttia tavaraa, joten vastinetta euroille löytyy.
Itse liveosuus on kuvattu vuoden 2007 elokuussa Kuopion Rupla-klubilla ja keikka on täyttä timanttia ensisoinnuista finaaliin. Orkesteri on huippuvedossa ja samaa voi sanoa antaumuksella osallistuvasta yleisöstä. Lisäksi basisti-laulaja Marco Hietalan välispiikit ovat aina suupieliä nostavaa kamaa. Keikalla kuullaan kappaleita koko Tarot-diskografiasta, joka kuten tiedetään, on sitä parempaa laatua hevirintamalla.
Livetaltioinnin toteutus on suomalaisittain huipputasoa. Kamera-ajot ovat näyttäviä, mutta hillittyjä, eikä MTV:ltä tuttua hillitöntä sekunnin kymmenesosan kestävää "kohtausleikkausvyöryä" ole onneksi käytetty. Tästä pointsit ohjaaja Harri Mieloselle. Äänimaailma on mehevän täyteläinen ja kristallinkirkas. Kaikki instrumentit erottuvat selkeinä ja yleisön mökäkin kuuluu mainiosti.
Ekstroissa nähdään Hietalan veljesten haastattelu, joka on leppoisaa ja välillä hauskaakin kuunneltavaa. Lisäksi löytyy harvinaisempaa livetaltiointia ja promovideota.
Kaikenkaikkiaan loistava paketti suomimetallin veteraaneilta, joka kuuluu jokaisen metallipään hankkia hyllyynsä. On nämä äijät sen vähintäänkin ansainneet.
Marco Hietalaa lainatakseni:
Perkele!!

http://www.wingsofdarkness.net/php/index.php

5/5

Tali-Ihantala 1944 [2007]
(Åke Lindman & Sakari Kirjavainen)

Jykevä ja autenttinen. Siinä päällimmäiset adjektiivit, jotka tulivat mieleen Suomen kohtalon kesästä 1944 kertovassa Tali-Ihantala 1944-elokuvassa, jossa ohjaimissa veteraani Åke Lindman apunaan Sakari Kirjavainen.
Elokuva siis kertoo Suomen ja Neuvostoliiton ankarista taisteluista Karjalan kannaksella kesällä 1944, jotka huipentuivat Tali-Ihantalassa saavutettuun suomalaisten torjuntavoittoon. Leffa näyttää hyvin sen valtavan tulivoiman, millä Neuvostoliitto yritti läpimurtoa, mutta myös sen miten sisukkaat suomalaiset eivät lopulta nöyrtyneet massiivisen ylivoiman edessä, vaan antoivat sen verran väkevästi takaisin pataan, että veli venäläisen oli nöyrryttävä ja pysäytettävä eteneminen Tali-Ihantalassa.
Rooleja on leffassa valtava määrä, eikä oikein kehenkään keskitytä muutamaa repliikkiä enempää ja tämä lienee ollut tähän elokuvaan oikea ratkaisu. Suuri roolimäärä tukee itse tapahtuman suuruutta ja merkitystä, mutta näin menetellen elokuva tietysti jää henkilöhahmoiltaan varsin hajanaiseksi pääpainon ollessa itse taisteluissa. Niitä riittääkin paljon ja ne ovat laadukkaasti tehtyjä. Panssarivaunujen ja jalkaväen yhteenotoissa on väkevää otetta ja suomalaisen elokuvan mittakaavassa räjähteiden ja pyrotekniikan käyttö on hulppean näköistä. Elokuvan lopun tykistökeskitys on veikkaanpa suurinta jytistelyä ja pyrovyörytystä mitä suomalaisessa sotaleffassa on nähty. Lisäksi leffassa käytetty sotakalusto on osin alkuperäistä, mikä vain entisestään lisää autenttisuuden tuntua.
Komeasti kuvattu ja lavastettu kotimainen sotaelokuva, joka siis jää henkilöhahmoiltaan ohueksi ja sekavaksi, mutta taistelukohtaukset ovat sen verran vaikuttavaa katsottavaa, että tälle näillä avuilla keskiverto plus-arvosana napsahtaa.
Parempaankin tosin olisi ollut eväitä.

http://www.tali-ihantala.fi/

3+/5

Airbourne - Runnin' Wild [2007]

1. Stand Up For Rock 'n' Roll
2. Runnin' Wild
3. Too Much, Too Young, Too Fast
4. Diamond In The Rough
5. Fat City
6. Blackjack
7. What's Eatin' You
8. Girls In Black
9. Cheap Wine & Cheaper Women
10. Heartbreaker
11. Hellfire


Nyt jytää niin maan perusteellisesti. Aussibändi Airbourne täräyttää tiskiin vanhaa kunnon hevirokkijytinää á la AC/DC. Tätä luukuttaessa alkaa nimittäin raihnaisemmatkin jalat vispaamaan ja kädet takomaan ilmarumpuja. Orkesterin esikoinen kantaa nimeä Runnin' Wild ja varsin villiä menoa on edessä yhdentoista rokkiveisun verran.
Peli avataan hieman viivyttelevällä minuutin mittaisella kitaraintrolla, mutta kun Stand Up For Rock'n' Roll-biisi lävähtää sen jälkeen kunnolla käyntiin, on meno tiukkaa, ja sitä riittääkin sitten loppuun asti. Kakkosveto nimiviisu Runnin' Wild on hurjasti etenevä biisirytistys ja saa käden kummasti hamuamaan sinne omankin bassotelineen suuntaan. Kitarariffit möyryävät tiukkoina kipaleessa ja basso, sekä rummut jytkyttävät helkkarin murakkaa lätkytystä kaiuttimiin. Tätä biletystimanttia kun kuuntelee sopivassa nousuhumuksessa, niin kannattanee ensin vakavissaan katsoa mihin suuntaan sitä nyrkkiä viuhtoo ja jalkaa viskoo, ettei ihan joka paikkaa murjo päreiksi.
Muita hulppeita helmivetoja muutenkin tasaisen kovasta materiaalista ovat tujakasti potkiva ja tavarajunan raskaudella jytistelevä Diamond In The Rough, nopea ja tiukkaa riffiä sisältävä Girls In Black, ja toiseksi viimeinen veto Heartbreaker on kuin suoraan AC/DC-riffioppikirjasta. Mainittakoon tässä, että laulaja Joel O'Keeffe on ääneltään hyvin lähellä AC/DC:n Brian Johnsonia eli yhtymäkohtia kyllä piisaa muutenkin.
Airbournen debyytti on pähkinänkuoressa ilmaistuna bilemusiikkia parhaimmillaan. Parin tuopin jälkeen kun tämän päräyttää soittimeen jytisemään, niin jo vain alkaa sedät ja tädit hurjana heilumaan. Suositellaan tietysti myös selvinkin päin, varsinkin jos meinaa itse veivata soittimillaan mukana ;-}

http://www.airbournerock.com/

http://www.myspace.com/airbourne

4.5/5