Sampo, seppä ja Kiina

No niin...laitetaas tämä jo viime syksynä kovasti hypetetty suomalainen wuxia-elokuva Jadesoturi vihdoin ja viimein pölkylle. Antti-Jussi Annilan ohjaama ja suurimmaksi osaksi suomalaisvoimin tehty Kalevalan Sammon ympärillä pyörivä sekä Suomen ja Kiinan välillä eri aikatasoilla poukkoileva tarina on todennnäköisesti visuaalisesti komeinta antia mitä suomalainen elokuva on tarjonnut.
Mitäs muuta leffassa sitten on kuin komeaa kuvaa ja toimintaa...täytyy ikäväkseni kyllä todeta, että eipä juuri muuta. Tarinankerronta kyllä etenee ihan kivasti, vaikkakin paikoin se on hieman sekavaa ja muutamat pökkelöt dialogiosuudet saavat lähes pyrskähtelemään. Johtunee varmaan siitä, ettei suomen kieltä ole tottunut tälläisisissa yhteyksissä kuulemaan ja se kuullostaa muutamissa kohtauksissa päälleliimatulle. Näyttelijäsuorituksista nostaisin esille Markku Peltolan esittämän Kalevala-tutkijan, joka on ilmeettömyydessään karu veikkonen ja tuo osittain mieleen Matrix-leffojen agentti Smithin. Muu näyttelijäosasto jää melko kaukaiseksi, eikä heihin saa oikein mitään tuntumaa.
Suomalaiseksi elokuvaksi huikeasti kuvattua ja toimintakohtauksiltaan todella hienoa elokuvaa, joka hienosta tarinastaan huolimatta jää ainakin allekirjoittaneelle etäiseksi. Visuaalisuus pelastaa kuitenkin todella paljon ja kyllä tämän katsoo ihan pakottamatta.
3+/5 .

Usva uusiksi

Remaket ovat näemmä suosiossa...tällä kertaa töllötettäväksi sattui vuoden 2005 uusintaversio John Carpenterin The Fog-kasarikauhuklassikosta ohjaajana joku Rupert Wainwright, joka kirjoittaneelle on ainakin "neverheard".
Juoni on tuttu originaalin version nähneille ja sitä noudatetaan melko orjallisesti efektien ollen tietysti nykypäivän tasoa. Tietämättömille sanottakoon lyhyesti, että Antonion Bayn pikkukaupunki Oregonissa saa kokea menneisyyden syntiensä seuraukset mereltä saapuvan sankan usvan toimesta. Usvassa asustelee henkiolentoja, jotka aikovat kostaa reilu sata vuotta sitten kokemansa vääryydet.
Leffan näyttelijöistä mainittakoon Lostin Shannonina tuttu superihq Maggie Grace, jota katselee enemmän kuin mielellään ja hän vetää roolinsakin niin hyvin kuin se niukoissa puitteissaan vaan antaa myöten. Muut näyttelysuoritukset ovat aika puisevia ja enin huomio kiinnittyykin päivitettyihin usvaefekteihin, jotka ovatkin ihan hienot. Varsinkin usvan seassa vilahtelevat henkiolennot ovat hyytävänoloisia ja ovat elokuvan parempaa antia.
Alkuperäinen Carpenterin Usva vie voiton, kuten originaalit yleensäkin, mutta erikoistehosteet ja namitypy Maggie Grace pelastavat elokuvan rimaa hipoen plussan puolelle.
3-/5 .

Mukaansatempaavaa sinfoniametallia Espanjasta

Espanja ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen kun mietitään hevimetallia..tai korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin minä koen. Kirjoittaneelle sieltä tulevat ensimmäisenä mieleen jalkapallojoukkue Real Madrid (ja nyt vittu "-MTheCuba" aka Ernesto perkele turpa kiinni siitä, mikä on Espanjan paras joukkue :-), sekä Julio Iglesias ja hänen poikansa Enrique yms. Baccarat heitä halveksimatta, mutta että toimivaa metallia...
No kummastuen täytyy todeta, että kyllä muuten perkele tulee potkivaakin kamaa sieltä suunnalta...Dark Moor ja uutuuslätty Tarot jytisee ihan miehekkäästi sinfonisen metallin osastolla ja saa jopa tälläisen vanhan väsähtäneen hevipuritaanin vispaamaan viikko sitten muljauttamaansa nilkkaansakin mukana..ja se on paljo tässä tilassa se. Saakeli, tämähän toimii!
Kaikkinensa varsin laadukasta tykitystä komeasti laulettuna ja hienoilla sinfonisilla sävytyksillä. Levyn huipuiksi laittaisin Nightwish-tyyliin koukuttavan kakkosbiisin "The Chariot" sekä upean kasibiisin "Lovers" ja kymppibiisinä oleva 11 ja puoli minuuttinen varsinainen musiikki-iloittelu "The Moon" on huikea tunnistettavine klassisen musiikin teemoineen. Perskeles, tämähän saa hyvälle mielelle ja eikös se ole musiikin tarkoitus..uskoisin. Soittotaitoa on hurjasti ja homma etenee. Mitä muuta voi toivoa.
Kiitos Dark Moor.
4.5 /5 .

Deadwood 3. kausi

No niin nyt tarkkana kaikki te heathen motherfucking cocksuckers :-o
Tänä iltana jatkuu kolmas ja viimeinen kausi tuota otsikossa näkyvää universumin parasta lännensarjaa. Toivotaan, että saavat vielä sen Deadwood-elokuvan tehtyä, jonka ovat luvanneet valmistuvaksi joskus hamassa tulevaisuudessa. Telkkarit tulille tai digiboxit nakuttamaan Nelosella klo 23.25, muuten saattaa Mr. Wu:n karsina kutsua ;-P
Hail to all Deadwood pioneers!

Latvarosojen eliittiä

Jahas...mitähän tästä pätkästä oikein sanoisi. No tulipahan katsottua vaihteeksi erilainen video...maailman ehkä kyseenalaisimman ja kaheleimman motoristin titteliä kantavan Ghostrider-latvaroson neljäs hurjastelu/kiusantekopätkä Ghostrider Goes Undercover. Tämä ilmeisesti ruotsalainen reikäpää on jo aikaisemmissa Ghostrider-osissa näyttänyt aivan käsittämätöntä ja täysin järkeä vailla olevaa ajamista ruuhkaisilla moottoriteillä ja Tukholman keskustassa. Toisaalta, jos jotain hänen puolustukseen on sanottava, vaikka varsinainen vatipää onkin, niin kyllähän Ghostrider pyöräänsä ajaa osaa...saa nähdä vaan minne asti tuuri riittää.
Nelososan ajatuksena on Ghostriderin pukeutuminen moottoripyöräpoliisiksi, jonka varjolla hän sitten kiusaa ilmeisesti kaheleita kavereitaan, sillä tuskinpa kukaan täysjärkinen vetää moottoritiellä ruuhkassa 280 km/h BMW Z3 M Coupella pujotellen autojen välistä ja itse "sankari" seuraa puskurissa kiinni viritetyllä Suzuki GSX-R 1000:lla. Myös toinen "takaa-ajo" on hiuksianostattavaa kaahausta, kun modatulla Yamaha R1:llä vedetään "tuppi nurin" karkuun päin punaisia kaupunkialueella ja ruuhkaisella moottoritiellä syydetään menemään 250 km/h puikkelehtien mistä vaan vähänkin sopimaan sattuu. Nähdään myös poliisiautojen härnäystä ja niiltä pakoa...eipä siinä poliisi-Volvolla ole paljon jakoa, kun tonnisesta katuraaserista kaasua vähänkään aukaistaan. Pikku lisukkeena harrastetaan Tukholman keskustassa Kuninkaanlinnan edessä vielä kuminpolttoa oikein pitkässä siivussa. Savua onkin sitten kuin uudenvuodenyönä konsanaan. Että semmottis.
Yhteenvetona voisi heittää, että toivottavasti kukaan ei ota tästä mallia ajamiseensa, sillä kolarin sattuessa noilla vauhdeilla kuskin saa kerätä muovipussiin, jos saa sitäkään täyteen, ja sivullisten vaarantaminen ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä on jotain käsittämätöntä.
Aika vaikea on myös sanoa mille kohderyhmälle tämä video on oikeasti tarkoitettu...
Minkäänlaista arvosanaa on tälle paha antaa...katsoo ken haluaa ;-P

Korealainen jokimörkö

Erikoistehosteet ovat näyttävät ja vauhtia piisaa mutanttimonsterin napsiessa ihmisiä Joon-ho Bongin The Host (aka Gwoemul) nimisessä korealaisessa scifi/kauhurymistelyssä. Tietokonetehosteet eivät häviä amerikkalaisille ison budjetin tehosteille tippaakaan ja tarinaan on panostettu monin verroin enemmän kuin tämän lajityypin Hollywood-versioissa.
Leffan juoni on pähkinänkuoressa sellainen, että amerikkalaisesta sotilastukikohdasta lasketaan formaldehydiä suuret määrät Soulissa olevaan Han-jokeen ja eihän siitä hyvää seuraa. Muutamassa vuodessa saastuneessa virrassa kasvaa vallan ilkeä ja tappava monsterimutantti, joka sitten möyryää joessa ja viemäreissä terrorisoiden Soulin asukkaita, ja otus jyrää maallakin kuin pillastunut sarvikuono. No sitten tämä "öhkömönkiäinen" sieppaa erään perheen tyttären, jota perheen muut hieman omituiset jäsenet yrittävät pelastaa mörön pesästä viemäreitten labyrintissä.
Tarina etenee sujuvasti ja jahti on visuaalisesti komeaa seurattavaa. Huumoria viljellään runsaasti, joka tässä genressä on harvinaista, vaikkakin tuo huumori on varsin mustaa. Lisäksi viittaukset nykyaikamme virusvitsauksiin ovat tulevat selvästi läpi.
Visuaalisesti komea ja kun tarinakin kestää, niin elokuva pieksää amerikkalaiset saman tyylin edustajat kevyesti.
Raikasta vaihtelua tähän genreen.
4+/5 .

Mp-messut 2007

Voi hitsin hitsi...olipahan muuten komeita motukoita ja mitä sievimpiä ihkubabeja Mp-messuilla Helsingin Messukeskuksessa tänään. Kun ensin oli jonottanut parkkialueelle pääsyä puoli tuntia ja vaeltanut varttitunnin valtavassa ihmistungoksessa päästäkseen esittelyhalliin, niin kyllä ne näkymät sitten pelastivatkin päivän.
Eka puoli tuntia meni äimistellessä kun katsottavaa oli lähes rajattomasti. Sitten vaan kiertämään ja istumaan prätkiä, niin johan alkoi homma rulaamaan. Kamera nakutti kuvia ja jalat väsyi, mutta hienoa tarjontaa jaksoi kiertää ja katsastaa reilut kaksi tuntia.
Upea reissu, upeita kuvia, sieviä typyköitä pyörien selässä, valtavasti populaa...siinäpä päällimmäiset mitä jäi mieleen.
Laitetaas vielä muutama helmi kuvina...


Suzuki GSX-R 1000



Kawasaki Z 1000


Honda CBR 1000 RR






Että semmosia....nami ;=P

Synkkää jynkkää

Jyväskylän synkistelijä Swallow The Sun tuo ilmoille uusimman Hope-albuminsa, jossa ei toivo nimestään huolimatta kyllä pilkahtele. Raskaasti jyrisevät melko hidastempoiset synkistelyt nielaisevat viimeisenkin auringonvalon ja utuinen sekä painostava tunnelma on voimakkaasti läsnä.
Muutama napakymppikin on lätylle sattunut osumaan...kakkosbiisi "These Hours Of Despair" yllättää normaalista linjasta poikkeavalla rivakalla temmolla ja kertakaikkisen hienoilla kosketinosuuksilla. Myös kitarat tuntuvat rouhivan vielä tavallistakin murakammin. Kolmoskappaleessa "The Justice Of Suffering" vierailee Katatonian Jonas Renkse vetäisten hienot vokaalit ja kappale on muutenkin melodista ja vakuuttavaa jynkytystä loppuun saakka. Neloskipale "Don't Fall Asleep (Horror Pt. 2)" omaa pahaenteisesti vingahtelevan kitaramelodian sekä komeasti kilkuttelevat koskettimet ja painostava tunnelma on käsinkosketeltavaa. Kokonaisuudessaan koko muu materiaalikin on reippaasti keskivertoa parempaa synkistelyä ja tunnelma säilyy loppuun asti.
Kyllä sitä Suomessa vaan tällä saralla osataan!
4/5 .