COB ja eka DVD
Bodomin lapset eli tutummin Children Of Bodom julkaisi reilu pari viikkoa sitten ensimmäisen kokopitkän DVD:n otsikolla "Chaos Ridden Years-Stockholm Knockout Live" ja pitihän se tottakai hankkia.
Mitäpä sitten jäi käteen...no ainakin perkeleellisen kovassa timmissä soittava ja virtuooseja vilisevä metallibändi. Tukholmalaisyleisö on syystäkin "pähkinöinä", sen verran tanakkaa turpaanmättöä Bodomin pojat heille syytävät. Keikka on alusta loppuun tiukkaa tavaraa ja itsekin bändin reilu vuosi sitten livenä Ilosaarirockissa nähneenä voin todeta, että meininki on ehkä vieläkin tiukentunut. Tuskinpa Suomesta montaakaan poppoota löytyy, joka COB:n ohittaa live-energisyydessä ja soittaa teknisyydessä suohon.
DVD:n lisukkeet ovat myös upeat käsittäen mm. dokumentin bändin urasta, promovideot ja behind the scenes/ deleted scenes-valikot. Näissä riennoissa onkin varsin messevää kamaa, erityisesti makkaranpaisto pyroilla ja yleisön syöttäminen ovat suupieliä virneeseen pistävää toimintaa. Mukana on tietysti pakolliset kännikohellukset ja varsinkin kakkoskitaristi Roope Latvala on melkoinen hauskuuttaja kuppia otettuaan.
Kaikenkaikkiaan erittäin toimiva ja katselua kestävä paketti Suomi-metallin yhdeltä keulakuvalta.
sunnuntai, lokakuuta 29, 2006
lauantaina, lokakuuta 28, 2006
Päivitetty versio "Damien-möröstä"
Kaikkihan me kauhufriikit toki muistamme tuon 1976 tehdyn "The Omen" kauhuklassikon, josta remake tuli leffoihin tänä vuonna (6.6.-06 yllättäen). Noh, yleensähän nämä remaket ovat aikamoista kuraa ja tämäkin versio on saanut aika kehnoja arvosteluja medioissa, mutta ei se nyt "kurakakka" kuitenkaan ole. Leffa on ihan kelpo, osittain tapahtumiltaan päivitetty versio, muuten lähes identtinen kopio tuosta alkuperäisestä klassikosta.
Näyttelijäsuoritukset eivät kylläkään päätä huimaa poislukien lastenhoitajaa esittävän Mia Farrow'n, joka kalvakkoine kasvoineen ja synkkine katseineen on varsin hyytävä ilmestys. Itse pikkupiru Damien (Seamus Davey-Fitzpatrick) onkin sitten yhtä pelottava kuin Ti-Ti Nalle hiekkalaatikolla, eikä pärjää alkuperäiselle Damienille alkuunkaan. Elokuvan pelastaa plussan puolelle ajoittain jäätävä tunnelma ja ahdistavan painostava musiikki sekä päivitetyt "shokkitehosteet" aikaansaavat pariin otteeseen kunnon sytkähdykset kotisohvalla ja leffan katsookin varsin kevyesti haukottelematta.
Alkuperäinen on parempi, mutta tämä remake on niitä parempia sellaisia.
Loppuun runo, joka hoetaan muutamaan otteeseen leffassa:
"When the Jews return to Zion, and a comet rips the sky
and the Holy Roman Empire rises, then You and I must die
from the Eternal Sea he rises, creating armies on either shore
turning man against his brother, 'til man exists no more"
Kaikkihan me kauhufriikit toki muistamme tuon 1976 tehdyn "The Omen" kauhuklassikon, josta remake tuli leffoihin tänä vuonna (6.6.-06 yllättäen). Noh, yleensähän nämä remaket ovat aikamoista kuraa ja tämäkin versio on saanut aika kehnoja arvosteluja medioissa, mutta ei se nyt "kurakakka" kuitenkaan ole. Leffa on ihan kelpo, osittain tapahtumiltaan päivitetty versio, muuten lähes identtinen kopio tuosta alkuperäisestä klassikosta.
Näyttelijäsuoritukset eivät kylläkään päätä huimaa poislukien lastenhoitajaa esittävän Mia Farrow'n, joka kalvakkoine kasvoineen ja synkkine katseineen on varsin hyytävä ilmestys. Itse pikkupiru Damien (Seamus Davey-Fitzpatrick) onkin sitten yhtä pelottava kuin Ti-Ti Nalle hiekkalaatikolla, eikä pärjää alkuperäiselle Damienille alkuunkaan. Elokuvan pelastaa plussan puolelle ajoittain jäätävä tunnelma ja ahdistavan painostava musiikki sekä päivitetyt "shokkitehosteet" aikaansaavat pariin otteeseen kunnon sytkähdykset kotisohvalla ja leffan katsookin varsin kevyesti haukottelematta.
Alkuperäinen on parempi, mutta tämä remake on niitä parempia sellaisia.
Loppuun runo, joka hoetaan muutamaan otteeseen leffassa:
"When the Jews return to Zion, and a comet rips the sky
and the Holy Roman Empire rises, then You and I must die
from the Eternal Sea he rises, creating armies on either shore
turning man against his brother, 'til man exists no more"
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
Raskasta jyrää ja tummuutta
Suomalaisen hevimetallin peruskallio Tarot laittaa uusimmalla levyllään syksyn mustemmaksi ja täräyttää ilmoille parhaan julkaisunsa.
Jo aloituskaksikko, nimibiisi "Crows Fly Black" ja "Traitor" jysäyttävät ämyreistä sellaiset jytinät ja varsinkin vokalisoinnit, että siinä vaiheessa levyä moni "wannabe hevikaraoke hero" nakkaa kotikaraoket lähimpään lampeen ja ellei peräti hyppää itse perässä. Bändiin viralliseksi jäseneksi otetun Tommi Salmelan murakka ääni käy todella yhteen maestro Marco Hietalan kanssa.
Soittokin jytistelee eteenpäin kuin Rommelin panssaridivisioona Tarotin rouhiessa raskaita ja synkkiä metallikimpaleita, joista yksittäisinä helminä kahden alkukappaleen lisäksi nousevat esiin "Before The Skies Come Down", "Bleeding Dust" ja levyn päättävä "Grey".
Suositellaan kaikille timantinkovasta kotimaisesta metallista pitäville. Yksinkertaista parhautta. Perkele!
Suomalaisen hevimetallin peruskallio Tarot laittaa uusimmalla levyllään syksyn mustemmaksi ja täräyttää ilmoille parhaan julkaisunsa.
Jo aloituskaksikko, nimibiisi "Crows Fly Black" ja "Traitor" jysäyttävät ämyreistä sellaiset jytinät ja varsinkin vokalisoinnit, että siinä vaiheessa levyä moni "wannabe hevikaraoke hero" nakkaa kotikaraoket lähimpään lampeen ja ellei peräti hyppää itse perässä. Bändiin viralliseksi jäseneksi otetun Tommi Salmelan murakka ääni käy todella yhteen maestro Marco Hietalan kanssa.
Soittokin jytistelee eteenpäin kuin Rommelin panssaridivisioona Tarotin rouhiessa raskaita ja synkkiä metallikimpaleita, joista yksittäisinä helminä kahden alkukappaleen lisäksi nousevat esiin "Before The Skies Come Down", "Bleeding Dust" ja levyn päättävä "Grey".
Suositellaan kaikille timantinkovasta kotimaisesta metallista pitäville. Yksinkertaista parhautta. Perkele!
lauantaina, lokakuuta 14, 2006
Some Dark Thoughts
Image In The Dark
Image In The Dark
I turn away from the road that someday was leading to you
There’s no clouds of dust on that road anymore
I could hear your laughter echoing on those yards
The old garden oaks are only to remember that golden fairytale
the same longing dives into that moment again
it winds me in its web completely with pain
Cold night sneaks into my room and listens what belongs to human heart
Cold night sneaks into my room, soon cradles to sleep
Where I can see your image in the dark
Autumn was shorter than I believed and it took you away with silent wings
Your closeness has withered, I wish you were here before the sky gets dark
the same longing dives into that moment again
it winds me in its web completely with pain
Cold night sneaks into my room and listens what belongs to human heart
Cold night sneaks into my room, soon cradles to sleep
Where I can see your image in the dark
sunnuntai, lokakuuta 08, 2006
Eeppinen matka Amerikkaan
Alkaa näköjään blogi muuttumaan arvostelupalstaksi, mutta sellainen minisarja tuli nähtyä, että ei ihan äsken muista törmänneensä moiseen. Steven Spielbergin tuottama eeppisen kaunis ja väkevä tarina "Into The West" 1800-luvun Amerikasta ja intiaanikansojen sekä valkoisten uudisraivaajien elämästä on sen verran vaikuttavaa katsottavaa, että sitä voi huoletta suositella kaikille laatudraamasta kiinnostuneille.
Sarja seuraa useiden henkilöhahmojen kautta 1820-luvulta alkaen lännen valloitusta päättyen karusti kuvattuun Wounded Kneen verilöylyyn joulukuun lopussa 1890. Kulttuurien törmäys oli väistämättä päättyvä heikomman tuhoksi ja sarja antaakin hyvän syyn pohtia ihmismielen syvintä olemusta.
Kuten sarjan kotisivulla sanotaan:
"Journey To The Heart Of The American Dream". Voiko sitä enää paremmin tiivistää.
Alkaa näköjään blogi muuttumaan arvostelupalstaksi, mutta sellainen minisarja tuli nähtyä, että ei ihan äsken muista törmänneensä moiseen. Steven Spielbergin tuottama eeppisen kaunis ja väkevä tarina "Into The West" 1800-luvun Amerikasta ja intiaanikansojen sekä valkoisten uudisraivaajien elämästä on sen verran vaikuttavaa katsottavaa, että sitä voi huoletta suositella kaikille laatudraamasta kiinnostuneille.
Sarja seuraa useiden henkilöhahmojen kautta 1820-luvulta alkaen lännen valloitusta päättyen karusti kuvattuun Wounded Kneen verilöylyyn joulukuun lopussa 1890. Kulttuurien törmäys oli väistämättä päättyvä heikomman tuhoksi ja sarja antaakin hyvän syyn pohtia ihmismielen syvintä olemusta.
Kuten sarjan kotisivulla sanotaan:
"Journey To The Heart Of The American Dream". Voiko sitä enää paremmin tiivistää.
tiistaina, lokakuuta 03, 2006
Kung fu-leffojen eliittiä
Tuli sitten tänään katsottua ehkes Jet Li-leffoista best ever. Kyseessähän on Fearless aka Huo Yuan Jia. Elokuva on totta mooses kuvaukseltaan henkeäsalpaavan upeaa katsottavaa ja lukemattomat fantastiset toimintakohtaukset losauttaa katsojan leuat Morian syvyyksiin.
Mr. Li näyttää vaan vertyvän vanhetessaan ja on muutenkin hienoa, ettei leffaa ole pilattu Hollywood-hapatuksella, vaan jytistellään back to roots and basics.
MazaMoria kiittää ja kumartaa.
Tuli sitten tänään katsottua ehkes Jet Li-leffoista best ever. Kyseessähän on Fearless aka Huo Yuan Jia. Elokuva on totta mooses kuvaukseltaan henkeäsalpaavan upeaa katsottavaa ja lukemattomat fantastiset toimintakohtaukset losauttaa katsojan leuat Morian syvyyksiin.
Mr. Li näyttää vaan vertyvän vanhetessaan ja on muutenkin hienoa, ettei leffaa ole pilattu Hollywood-hapatuksella, vaan jytistellään back to roots and basics.
MazaMoria kiittää ja kumartaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
